YMPÄRISTÖMINISTERIÖN SÄÄDÖSVALMISTELUN PERIAATTEET: "TASAPAINOTTAMINEN" JA "NOLLASUMMAPELI" 

1 LAPSEN USKOSTA JA SEN KADOTTAMISESTA ASOASUKKAANA

Monet naiivit asumisoikeusasukkaat, joihin tämänkin kirjoittaja on kuulunut, ovat uskoneet, että lakien valmistelijat ja säätäjät ovat ajatelleet meidän asukkaiden parasta valmistellessaan ja säätäessään meidän asumistamme koskevia lakeja. Sama lapsenusko sai myös aikoinaan uskomaan, että YH-Asumisoikeus Oy (nyk. AVAIN Asumisoikeus Oy) yleishyödyllisenä yhteisönä edustaa korkeita ja jaloja päämääriä ja periaatteita ja siksi kannattaa hankkia sen asumisoikeusasunto, varsinkin kun asuntoja markkinoitiin asukasdemokratialla ja omakustannusperiaatteella. Vuosien varrella lapsenusko on järkkynyt ymmärryksen ja tiedon karttuessa asumisoikeusjärjestelmästä, mutta ennen kaikkea siksi, että oman "yhteisön" - AVAIN Asumisoikeus Oy:n - toiminnasta on tiedotusvälineiden ja aktiivisten asukkaiden ansiosta paljastunut jatkuvasti asioita, jotka ovat kaukana niistä ylevistä periaatteista, joita lapsenuskossa tuli liitettyä yleishyödyllisiin toimijoihin.

Asumisoikeusjärjestelmän puitteet luodaan lainsäädännöllä. Samalla kun lapsenusko "järjestelmään" on järkkynyt, on vahvistunut käsitys, että ei halutakaan sellaista järjestelmää, jossa oikeasti toteutuisi "yhteisöllisyys" eli

• toiminnan (hallinnon ja talouden) avoimuus ja läpinäkyvyys,

• aktiivinen ja rehellinen vuorovaikutus ja vuoropuhelu "yhteisöjen" edustajien ja asukkaiden kesken,

• asukkaiden arvostaminen oman asumisensa asiantuntijoina,

• uudistusmielisyys ja muutosvalmius sekä

• aito asukasdemokratia.

Lapsenuskon tilalle on tullut kylmä realismi. Asumisoikeusasukkaille on "järjestelmässä" varattu narrin rooli, vaikka he ovat kaiken maksajia "yhteisöissään". Vaikka joku lakimuutos olisi alunperin lähtöisin asukkaiden tarpeista, niin valmis laki on kaikkea muuta kuin "asukasystävällinen". Usein se jopa osoittautuu ansaksi asukkaille. Syynä tähän on ympäristöministeriön säädösvalmistelulle ominaiset "tasapainottaminen" ja "nollasummapeli", jotka ainakin tähän asti ovat päätyneet "yhteisöjen" (johtajien ja omistajien) eduksi. Seuraavassa näitä kahta ympäristöministeriön säädösvalmistelun periaatetta tarkastellaan tarkemmin sellaisina kuin ne näyttäytyvät asumisoikeusasukkaille (kommentit ja lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):

2 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN SÄÄDÖSVALMISTELUN PERIAATTEET

2.1 "Tasapainottaminen" (Anu Gentz)

 AVAIN Asumisoikeus Oy -blogissa 1.4.2015 kerrottiin AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukashallinnon "uudistuksesta", jossa lakkautettiin asukkaiden edustajien alue- ja valtakunnalliset kokoukset. "Uudistus" merkitsi asukashallinnon ja -demokratian typistämistä taloyksikkötasolle vastoin asumisoikeussopimuksissa kuvattua asukashallintoa.

"Uudistuksen" teki mahdolliseksi asumisoikeuslakiin (Laki asumisoikeusasunnoista 16.7.1990/650) vuonna 2003 lisätty 4 f § (14.2.2003/127), jossa säädetään asumisoikeuteen perustuvista osallistumisoikeuksista seuraavaa:

Asumisoikeuden haltijalla ja hänen kanssaan asumisoikeusasunnossa asuvalla on oikeus osallistua asumisoikeustaloa koskevaan hallintoon ja päätöksentekoon sekä saada sitä koskevia tietoja vähintään siinä laajuudessa kuin yhteishallinnosta vuokrataloissa annetussa laissa (649/1990) säädetään.

Ympäristöministeriö-blogissa 4.4.2015 kerrottiin, että ympäristöministeriön hallitussihteeri Anu Gentzin mukaan kyseisellä lain säännöksellä eli asumisoikeuslain 4 f §:llä (14.2.2003/127) ulotettiin yhteishallintolain (Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa 16.7.1990/649) mukainen asukashallinnon minimitaso koskemaan myös asumisoikeusasuntoja asumisoikeusyhtiöitä velvoittavasti. Gentzin mukaan asumisoikeusyhtiöiden on toteutettava yhteishallinto ainakin laissa säädetyn minimitason mukaisesti riippumatta siitä, mitä asumisoikeussopimuksessa on sovittu. Hallitussihteeri Gentzin mukaan...

Lainsäädännössä on tasapainotettava vuokralaisen ja asumisoikeuden haltijoiden osallistumisoikeudet ja intressit omaan asumiseensa vaikuttamiseen omistajan päätösvallan kanssa niin, että aikaansaataisiin toimiva kokonaisuus hyvän kiinteistönpidon ja taloudenhoidon mahdollistamiseksi.

Valitettavasti vuoden 2003 lakimuutoksessa tehty "tasapainotus" muodostui AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkaiden kohtaloksi  kuten toinenkin ympäristöministeriössä valmisteltu säädösmuutos eli vuoden 2008 lopulla hyväksytty asetusmuutos, joka mahdollisti AVARA-konsernin huonosti rakennettujen ja kaupaksi käymättömien vapaarahoitteisten omakotitalojen siirtämisen yleishyödylliseen asumisoikeusyhtiöön eli AVAIN Asumisoikeus Oy:öön vuonna 2009. Tästä "tasapainotuksesta" on kirjoitettu Ympäristöministeriö-blogissa 6.4.2015.

2.2 "Nollasummapeli" (Juha Post)

Kun hallitussihteeri Gentz puhuu "tasapainottamisesta" lainsäädännössä asukkaiden oikeuksien ja intressien  ja omistajan päätösvallan välillä, niin hänen virkavapautensa aikana hallitussihteerinä työskentelevä Juha Post puhuu "nollasummapelistä".

Asumisoikeusjärjestelmän riskienhallintaa koskevan ympäristöministeriön suunnitteilla olevan selvityksen taustamuistiossa 24.3.2015 otsikolla "Asumisoikeusjärjestelmän riskienhallinta" hallitussihteeri Post kirjoittaa mm.:

Asumisoikeusjärjestelmän kehittäminen ei ole yksinkertainen asia. Mukana on kolme toimijaa: asukas, omistaja ja valtio. Näiden kesken vallitsee nollasummapeli: kun yhden toimijan asemaa parannetaan, muiden asema saattaa heiketä. Asumisoikeusjärjestelmää kehitettäessä joudutaankin pohtimaan, minkälainen tasapaino näiden kolmen toimijan välille saadaan luotua. Keskeistä on riskien jakautuminen.

Hallitussihteeri Postin mukaan asumisoikeusjärjestelmään liittyy erilaisia riskejä eri osapuolten näkökulmasta:

Asukkaan näkökulmasta yhtenä riskinä on esimerkiksi se, että asumisoikeuden haltija maksaa asumisoikeudestaan 15 %:n asumisoikeusmaksun ja kantaa normaalin sijoittajariskin, mutta hänellä ei ole taloyhtiössä päätösvaltaa.

Omistajan näkökulmasta suuri riski liittyy mm. siihen, että asumisoikeusmaksut ovat osa omaa pääomaa, jotka taloyhtiö on velvollinen maksamaan takaisin asumisoikeudesta luopuvalle. Jos uutta asumisoikeuden haltijaa ei saada, taloyhtiö voi ajautua taloudellisiin vaikeuksiin ja jopa kaatua.

Valtion näkökulmasta asumisoikeustalojen talouteen liittyy merkittävä riski. Talouteen vaikuttaa edellä mainitun lunastusvelvollisuuden lisäksi kasvava korjausvaje. Suuri osa asumisoikeusasuntokannasta on rakennettu asumisoikeuslain voimaantulon jälkeen 1990-luvulla. Talot ovat siten samanikäisiä, mutta uustuotanto on ollut vähäisempää. Taloyhtiöt on rakennettu pääasiassa valtion korkotukilainoilla, joihin liittyy valtion takausriski ja mahdollisessa konkurssitilanteessa valtiolle syntyy tappioita.

Muistiossaan hallitussihteeri Post kertoo suunnitteilla olevasta selvityksestä, jossa "on tarkoitus keskittyä erityisesti siihen, miten järjestelmän eri toimijoiden (asukas, omistaja ja valtio) välinen tasapaino saadaan rakennettua mahdollisimman oikeudenmukaisesti". Postin mukaan selvityksessä halutaan vastauksia vähintään seuraaviin kysymyksiin:

• Minkälainen asema eri toimijoilla (asukas, omistaja ja valtio) on nykytilanteessa ja minkälaisia mahdollisia ongelmia siihen liittyy?

• Miten eri osapuolet kokevat oman asemansa tällä hetkellä ja minkälainen riski on kohtuullinen eri osapuolille?

• Minkälaisia muutoksia nykytilanteeseen tarvitaan ja miksi näitä muutoksia tarvitaan?

Lisäksi Postin muistion mukaan selvityksessä tulee esittää konkreettisia ehdotuksia asumisoikeusjärjestelmän kehittämiseksi ottaen huomioon eri osapuolten näkökulmat. Selvityksen "toteuttajan edellytetään sisällyttävän selvitykseen tiedonkeruuvaiheen, jossa kerätään selvityksen kannalta riittävästi näkemyksiä järjestelmän toimivuudesta ja kehityskohteista sekä asukkaiden että taloyhtiöiden omistajien edustajilta.

Postin muistion mukaan selvityksen tarjoukset pyydetään 6.5.2015 mennessä ja toteuttaja valitaan toukokuun aikana. Selvityksen tulee olla valmis 18.11.2015 mennessä. Selvitystä ohjaamaan nimetään ohjausryhmä, jossa ovat edustettuina ympäristöministeriö sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Ohjausryhmän tehtävänä on ohjata selvitystä ja toimia asi-antuntijana tutkimuksellisissa kysymyksissä. Selvityksen tulokset julkaistaan raporttina ympäristöministeriön julkaisusarjassa.

Asumisoikeusjärjestelmän riskienhallintaa koskevan selvityksen 8.4.2015 päivätty tarkennettu tarjouspyyntö (YM1/611/2015) liitteineen on julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämässä julkisten hankintojen HILMA-palvelussa. Tarjouspyynnön mukaan työssä on mahdollista käyttää alihankintaa. Tarjouspyynnön ovat allekirjoittaneet hallitusneuvos Liisa Linna-Angelvuo ja hallitussihteeri Juha Post.

3 KOMMENTTEJA JA KYSYMYKSIÄ

Kun asumisoikeuslainsäädännön valmistelusta ja asumisoikeusjärjestelmän kehittämisestä vastaavan ministeriön hallitussihteeri kirjoittaa asumisoikeusjärjestelmän kehittämisen yhteydessä kolme toimijan - asukas, omistaja ja valtio - nollasummapelistä, on yhtenä toimijana eli asukkaana pakko ottaa selville, mitä nollasummapelillä tarkoitetaan.

Wikepedian mukaan "nollasummapeli on peliteoreettinen tilanne, jossa yhden toimijan voitot ovat aina pois muilta toimijoilta. Peliä kutsutaan nollasummapeliksi, koska kaikkien pelaajien tappioiden ja voittojen summa on aina nolla ja jotta pelaajien keskuudessa saataisiin esiin voittaja, täytyy vastaavasti syntyä häviäjä/häviäjät". Ei-nollasummapeli on vastaavasti "pelitilanne, jossa toisen pelaajan voitto ei ole muilta pelaajilta pois, useat pelaajat voivat voittaa tai kaikki pelaajat voivat hävitä".

Teemu Orjatsalon matematiikan pro gradu -tutkielman "Nollasummapelit ja muut yleisemmät summapelit" mukaan "nollasummapeleissa yhden pelaajan voitot ovat aina pois muilta pelaajilta".

Tieteen termipankin mukaan nollasummapeli on "peli, jossa se mikä on toiselle pelaajalle plussaa, on toiselle pelaajalle miinusta, joten summaksi tulee nolla". Nollasummapeli on peliteorian piiriin kuuluva käsite: toisen voitto on toisen tappio. Biologiassa eräät ekologiset vuorovaikutussuhteet kuten esimerkiksi peto-saalissuhde ovat nollasummapelejä.

Nollasummamääritelmiin viitaten voidaan sanoa, että asumisoikeusasumista koskevissa ympäristöministeriön säädösvalmisteluissa asukkaat ovat ainakin tähän asti olleet häviäjiä ja "yhteisöt" voittajia. Eikö seuraavien lainsäädäntöhankkeiden valmistelussa olisi jo aika vaihtaa voittajia ja häviäjiä tai edes pyrkiä ei-nollasummapeliin, jossa sekä asukkaat että heidän yhteisönsä voittavat?

Toivottavasti vastuulliset tahot huolehtivat siitä, että asumisoikeusjärjestelmän riskienhallintaa koskevassa selvityksessä ja mahdollisessa säädösvalmistelussa sen jälkeen ei pelata nollasummapeliä eikä mitään muutakaan peliä vaan pyritään aikaisempia selvityksiä (esimerkiksi Riitta Rainion selvitys vuonna 2011) ja säädösvalmisteluja (esimerkiksi vuosien 2003 ja 2010 lakimuutokset) paremmin huomioimaan myös asukkaiden näkemykset ja oikeudet.

Alihankinnan käyttömahdollisuus on lisätty selvityksen tarjouspyyntöön sen jälkeen, kun tarjouspyyntöön liittyen joku taho oli kysynyt seuraavaa:

Tarjouspyyntöönne liittyen olisimme kysyneet mitä tarkoitetaan tarjouspyynnön lauseella ”Työssä ei ole mahdollista käyttää alihankintaa” (hankintalaki ei mahdollista alihankkijoiden käytön rajaamista).

Kysymykseen on annettu vastaus, jonka mukaan "Tarjouspyyntöä on tarkennettu siten, että alihankkijoiden käyttäminen on mahdollista". Linkki tarjouspyyntöä koskeviin kysymyksiin ja vastauksiin löytyy ympäristöministeriön Ajankohtaista-sivulta.

Tarkennettu tarjouspyyntö alihankintamahdollisuuksineen on kuin varta vasten laadittu asumisoikeusyhtiöiden etu- ja painostusjärjestöä Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:tä (SAY) varten. SAY ja sen "jäsenyhteisöt" (esim. AVAIN Asumisoikeus Oy) käyttävät "asiakastyytyväisyystutkimuksissaan" Innolink Research Oy:n palveluja. SAY teetti "tutkimuksensa" keväällä 2010. AVAIN Asumisoikeus Oy on teettänyt omat "tyytyväisyystutkimuksensa" vuodesta 2012 alkaen joka vuosi eli jo kolme kertaa peräkkäisinä vuosina. Tyytyväisyystutkimuksista on siten tullut jo pysyvä uusi menoerä käyttövastikkeisiin. Eikö niitä voisi suorittaa esimerkiksi vain joka toinen vuosi?

"Tutkimukset" teetetään asukkailta käyttövastikkeissa kerätyillä varoilla, mutta asukkaiden edustajilta ei pyydetä kommentteja esimerkiksi haastatteluteemoista - ja kysymyksistä saatikka että heille annettaisiin mahdollisuus osallistua tutkimusten kokonaissuunnitteluun. Asukkaille ja heidän edustajilleen ei pyynnöistä huolimatta ole annettu mahdollisuutta tutustua omin silmin asiakastyytyväisyystutkimusten tutkimusraportteihin. Raportin sijasta esimerkiksi AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä laitetaan lyhyt tiedote asukkaiden verkkosivuille. Tiedotteen allekirjoittajiksi on merkitty toimitusjohtaja Maarit Toveri AVAIN Asumisoikeus Oy:stä ja toimitusjohtaja Pekka Vuorela Innolink Research Oy:stä. Tilaustutkimuksissa tutkimuksen tilaaja saa aina mieleisensä tulokset. Yksin yhtiön ehdoilla tehdyt tyytyväisyystutkimukset toimivat enemmän propagandan ja markkinoinnin apuvälineinä kuin toiminnan kehittämisen välineinä.

Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry (SAY) teetti Innolinkillä kartoitustutkimuksensa puhelinhaastatteluina maalis-huhtikuussa 2010. Tutkimusraportin mukaan...

Kohderyhmän muodostivat jossakin seitsemässä asumisoikeusyhteisössä asuvat vastaajat.

Vastaajat poimittiin Suomen Asumisoikeusyhteisöt -yhdistyksen rekisteristä.

Tavoitteena oli kerätä tietty määrä vastauksia jokaisesta seitsemästä asumisoikeusyhteisöstä.

Asumisoikeusasukkaita yli yhtiörajojen on ihmetyttänyt se, että "Vastaajat poimittiin Suomen Asumisoikeusyhteisöt -yhdistyksen rekisteristä". Onko asumisoikeusyhtiöiden etu- ja painostusjärjestöllä Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:llä (SAY) oikeus pitää rekisteriä asumisoikeusasukkaista? Kuka on antanut asukkaiden tiedot SAY:n rekisteriin? Voiko asukas tarkistaa, mitä tietoja hänestä on rekisteriin talletettu?

ARA-kirjoituksia -blogissa on kerrottu 28.1.2015 apulaisoikeusasiamiehen huomautuksesta ympäristöministeriölle ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA). Huomautuksen mukaan ympäristöministeriö ja ARA laiminlöivät asuntoasioita koskevien hallintokanteluiden asianmukaisen käsittelyn ARAssa. Ko. tahot olivat "keventäneet" ARAlle tehtyjen kanteluiden käsittelyä vuosina 2013 ja 2014 päättäessään tulostavoitteista. Asumisoikeusasukkaiden keskuudessa on keskusteltu siitä, voiko kummankaan tahon objektiivisuuteen enää luottaa asumisoikeusasioissa. Ylijohtaja Rossilahden ARA on jo pitkään mielletty enemmän "yleishyödyllisten yhteisöjen" omistajien ja johtajien edunvalvojaksi kuin niitä valvovaksi viranomaiseksi. Ympäristöministeriö on säädösvalmistelullaan "tasapainottanut" lainsäädäntöä ja pelanut sillä "nollasummapeliä" enemmän "yhteisöjen" kuin asukkaiden hyväksi.

Hallitussihteeri Post! Onko liikaa pyydetty, jos pyytää, että asumisoikeusjärjestelmän riskienhallintaa koskevan selvityksen tekijäksi valitaan joku neutraali taho (ei siis ainakaan SAYta eikä Innolink Research Oy.tä) ja selvitystä mahdollisesti seuraavassa säädösvalmistelussa ei pelata nollasummapeliä eikä mitään muutakaan peliä?