ERI PELUREILLA ERILAINEN LÄHTÖASEMA JA PAINOARVO SÄÄDÖSVALMISTELUN "NOLLASUMMAPELISSÄ"
1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN SÄÄDÖSVALMISTELUN IHMISKÄSITYS
Aikaisemmassa blogikirjoituksessa lauantaina 18.4.2015 kirjoitettiin "tasapainottamisesta" ja "nollasummapelistä" ympäristöministeriön säädösvalmistelun periaatteina. Niin kauan kuin nämä periaatteet ohjaavat ko. ministeriön säädösvalmistelua, asumisoikeusjärjestelmää kehitetään tähän astisten kokemusten perusteella pääasiassa asumisoikeusyhtiöiden ja niiden omistajien ehdoilla.
Kaiken säädösvalmistelun takana on ihmiskäsitys. Millaista ihmiskäsitystä (asumisoikeusasukas asukkaana ja ihmisenä) ympäristöministeriön säädösvalmistelun periaatteet edustavat?
Hallitussihteeri Gentzin mukaan...
Lainsäädännössä on tasapainotettava vuokralaisen ja asumisoikeuden haltijoiden osallistumisoikeudet ja intressit omaan asumiseensa vaikuttamiseen omistajan päätösvallan kanssa niin, että aikaansaataisiin toimiva kokonaisuus hyvän kiinteistönpidon ja taloudenhoidon mahdollistamiseksi.Ikäänkuin asukkaita ei kiinnostaisi "toimiva kokonaisuus hyvän kiinteistönpidon ja taloudenhoidon mahdollistamiseksi". "Tasapainottaminen" Gentzin esittämässä muodossa edustaa hyvin negatiivista ja vähättelevää käsitystä asumisoikeusasukkaista ihmisinä ja asukkaina. Siitä on pääteltävissä, että ympäristöministeriön säädösvalmistelussa asumisoikeussukkaat nähdään "hyvän kiinteistönpidon ja taloudenhoidon" esteinä tai ainakin vaarantajina. Siksi heidän "osallistumisoikeutensa ja intressinsä oman asumiseensa vaikuttamiseen" pitää rajata lainsäädännöllä minimitasolle kuten esimerkiksi vuoden 2003 lakimuutoksessa tehtiin - viis siitä, mitä asumisoikeussopimuksissa oli/on sovittu.
2 PELUREIDEN ERIARVOISET LÄHTÖASEMAT NOLLASUMMAPELISSÄ
Kun hallitussihteeri Gentzillä ovat vastakkain asumisoikeusjärjestelmän kaksi toimijaa - asukas ja omistaja, niin hallitussihteri Postin "nollasummapelissä" asukkaan ja omistajan lisäksi on vielä kolmas "peluri" eli valtio. Ei ole vaikeaa päätellä, kuka näistä kolmesta aso-järjestelmän "pelurista" on jo lähtökohtaisesti heikoimmassa asemassa Postin nollasummapelissä:
- Se ei ole valtio, joka ympäristöministeriön säädösvalmistelulla voi aina turvata omat intressinsä - ainakin asukkaiden kustannuksella. Asumisoikeustalojen lainoitusjärjestelmä (vuosimaksulainajärjestelmä vanhoissa lainoissa, markkinakorkoa korkeammat korot jne). pitävät huolen siitä, että asumisoikeusasukkaat osallistuvat "yhteiskuntatalkoisiin" ja valtion byrokratian ylläpitoon tätäkin kautta.
- Se ei ole omistaja/asumisoikeusyhtiö, joka käyttövastikkeilla voi aina kattaa kaikki menonsa, olipa nuo menot periaatteessa mitä tahansa - vaikkapa esimerkiksi "ilmaa" sisältävät isännöintimaksut lähipiiriyhtiölle tai ilman kilpailutusta tapahtuvat korjausmaksut toiselle lähipiiriyhtiölle. Liikesalaisuus, hämärä tasausjärjestelmä ja yhteisökohtainen omakustannusperiaate takaavat pitkän etumatkan tälle "pelurille" hallitussihteeri Postin säädösvalmistelun "nollasummapelissä", koska näihin omistajan valttikortteihin ei voi/ei haluta kajota lakeja säädettäessä ja muutettaessa. Näin todellisia parannuksia asukkaiden asemaan "yhteisöissään" ei koskaan tulla saamaan.
- Se on asukas, joka on "yhteisössään" kaiken maksaja, mutta joka juuri liikesalaisuuden, hämärän tasausjärjestelmän ja yhteisökohtaisen omakustannusperiaatteen johdosta ei voi seurata häneltä käyttövastikkeessa kerättyjen varojen tosiasiallista käyttöä kaikessa laajuudessaan - saatikka että pystyisi vaikuttamaan varojen käyttöön.
3 VUODEN 2010 LAKIMUUTOS - ESIMERKKI NOLLASUMMAPELISTÄ
3.1 Alkuperäinen lakiehdotus asumisoikeuslain muuttamiseksi 24.3.2010
Luonnoksessa hallituksen esitykseksi laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta 24.3.2010 kirjoitetaan luvussa "Nykytilan arviointi" mm. seuraavaa (lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):
Asumisoikeustalojen omistajat voivat tasata eri asuntojen käyttöarvon ja paikkakunnan vuokratason sallimissa rajoissa talojen käyttövastikkeita. Asumisoikeusasunnoista annetussa laissa ei ole määritelty pääoma- eikä hoitovastiketta eikä siinä ole mainintaa tasauksesta.
Tasaustavat ja pääoma- ja hoitomenojen määrittely vaihtelevat asumisoikeusyhtiöittäin. Jotkut asumisoikeusyhtiöt tasaavat koko omistamansa asumisoikeuskannan kesken myös hoitovastikkeen osuuden, vaikka ympäristöministeriön suosituksen (ympäristöministeriön suositus asumisoikeuden haltijalta perittävien käyttövastikkeiden tasauksesta, julkaistu kuntakirjeessä 7/1996) mukaan hoitovastikkeita ei pitäisi tasata.
Asumisoikeusjärjestelmän ongelmiksi on asumisoikeuden haltijoiden taholta nostettu viranomaisvalvonnan puuttuminen ja vastikkeiden, erityisesti hoitovastikkeen tasaus. Asukkaat eivät nykyisin pysty riittävästi valvomaan kustannuksia. Kun hoitomenoja tasataan, hoitomenoissa saavutetut säästöt eivät hyödytä niiden talojen asukkaita, jotka ovat omilla toimillaan saavuttaneet säästöt. Pääomavastikkeen tasauksen vaikutusta vastikkeeseen ei välttämättä esitetä asumisoikeuden haltijoille. Asukkaat kokevat, että heidän tiedonsaantioikeutensa eivät toteudu riittävästi. Kohdekohtaisen asumisoikeusmaksun maksaneen asukkaan on vaikea ymmärtää tasausjärjestelmää, jossa vastikkeet voidaan tasata valtakunnallisesti koko yhtiön asuntokannan kesken.
Yhteisöjen toteuttama tasaus heikentää käyttövastikkeiden määräytymisen läpinäkyvyyttä ja asukkaan oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua niitä koskevaan päätöksentekoon. Kustannusten valvomiseksi asukkaan olisi saatava tiedot käyttövastikkeensa ja niiden tasauksen perusteista riippumatta siitä, kuinka laajaa tasausjärjestelmää asumisoikeusasuntojen omistaja toteuttaa.
ARA:n yleisessä ohjauksessa on havaittu, että käyttövastikkeiden yleinen ohjaus ilman sanktiomahdollisuuksia sekä yleishyödyllisyyssäännösten valvonta eivät ole yhdessäkään riittäviä esiin tulleisiin epäkohtiin puuttumiseksi. Käyttövastikkeen määräytyminen omakustannusperiaatteen mukaan on tärkein keino varmistaa valtion tuen kohdentuminen asukkaalle. ARA:lle ei ole säädetty mahdollisuutta valvoa omakustannusperiaatteen toteutumista.Esityksen pääasiallisesta sisällöstä kirjoitetaan luonnoksessa seuraavaa:
Esityksessä ehdotetaan asumisoikeusasunnoista annettua lakia muutettavaksi siten, että asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet jakautuisivat huoneistojen kesken nykyistä oikeudenmukaisemmin ja asumisoikeuden haltijat saisivat nykyistä tarkempia tietoja käyttövastikkeen, erityisesti pääomavastikkeen, määräytymisestä. Lakiin lisättäisiin säännökset käyttövastikkeiden tasauksesta ja omistajan tiedonantovelvollisuudesta asumisoikeustalokohtaisista käyttövastikkeella katettavista menoista. Vain pääomavastikkeita voitaisiin tasata. Hoitomenot olisivat asumisoikeustalokohtaisia.Luonnoksen lakitekstissä ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevaan lakiin 16 c § (Käyttövastikkeiden tasaus), 16 d § (Omistajan tiedonantovelvollisuus käyttövastikkeiden perusteista), 16 e § (Ohjaus, valvonta ja tarkastusoikeus) ja 16 f § (Seuraamusmaksu), jotka seuraavassa on kopioitu kokonaisuudessaan, koska linkkiä 24.3.2010 päivättyyn lakiluonnokseen ei ole löytynyt (lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):
16 c § Käyttövastikeiden tasaus
Samaan asumisoikeusyhteisöön kuuluvien asumisoikeustalojen kesken voidaan tasata
1) lainanhoitokulut;
2) tontinvuokra;
3) korjausvaraus;
4) menot, jotka aiheutuvat asumisoikeusasuntojen tyhjillään olosta omistajasta riippumattomista syistä; ja
5) asumisoikeusasuntojen tilapäisestä vuokralla olosta kertyvät tulot.
Muita kuin 1 momentissa mainittuja menoja ei saa tasata eri asumisoikeustalojen kesken.
16 d § Omistajan tiedonantovelvollisuus käyttövastikkeiden perusteista
Asumisoikeustalon omistajan on annettava asumisoikeustalon asukkaille tiedot käyttövastikkeen määräytymisen ja sen tasaamisen perusteista, tasauksen vaikutuksesta käyttövastikkeeseen sekä käyttövastikkeilla kerättyjen varojen käytöstä yhteishallinnosta vuokrataloissa annetun lain mukaisesti.
Asumisoikeustalon omistajan on laadittava omistajan kirjanpitoon perustuva koko yhteisöä koskeva jälkilaskelma (rahoituslaskelma), josta käy ilmi, mitä menoeriä on tilikauden aikana katettu käyttövastikkeilla ja paljonko tilikaudelta on syntynyt rahoitusylijäämää tai -alijäämää. Lisäksi jälkilaskelmassa on selvitettävä yhteisölle kumulatiivisesti kertynyt rahoitusylijäämä tai -alijäämä sekä ilmoitettava paljonko kumulatiivisesti kertyneeseen ylijäämään sisältyy korjausvarausta.
Asumisoikeustalon omistajan on käyttövastikkeen määräytymislaskelmassa annettava selvitys siitä, mitä menoeriä varten käyttövastiketta peritään ja mitä eriä ja minkä verran asumisoikeustalon omistaja aikoo käyttövastikkeilla kerätä tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tasattavia eriä omistamiensa asumisoikeustalojen osalta yhteensä ja mikä vaikutus tasauksella on yksittäisen asumisoikeustalon käyttövastikkeeseen. Käyttövastikkeen määräytymislaskelmassa on myös erikseen ilmoitettava kerättävän korjausvarauksen määrä ja käyttö sekä asumisoikeustalokohtaisesti että yhteissummana saman omistajan kaikkien asumisoikeustalojen osalta.
16 e § Ohjaus, valvonta ja tarkastusoikeus
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ohjaa ja valvoo muiden kuin 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa asumisoikeustaloissa sijaitsevien asumisoikeuden nojalla hallittujen huoneistojen käyttövastikkeiden määräytymistä.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksella tai tämän määräämällä virkamiehellä on oikeus saada asumisoikeustalojen omistajalta tarkastettavakseen ja käyttöönsä kaikki valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsomansa asiakirjat ja muut tallenteet sekä oikeus ottaa niistä valvonnan kannalta tarpeellisia jäljennöksiä. Asumisoikeustalojen omistajan on lisäksi ilman aiheetonta viivytystä toimitettava tarkastukseen oikeutetun pyytämät valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja selvitykset.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan 2 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia tai ulkopuolinen asiantuntija voi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Ulkopuoliseen tilintarkastajaan ja asiantuntijaan sovelletaan valtionavustuslain (688/2001) 16 §:n säännöksiä.
16 f § Seuraamusmaksu
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi 16 c:ssä säädetyn toimivaltansa nojalla määrätä asumisoikeustalon omistajalle seuraamusmaksun, jos omistaja:
1) on antanut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle oleellisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka kieltäytynyt anta-masta sen pyytämiä tietoja sen suorittaessa 16 c §:n mukaista valvontaa;
2) ei ole käyttövastikkeita määrittäessään noudattanut 16 §:n 2 momentissa säädettyä omakustannusperiaatetta; tai
3) on jättänyt noudattamatta mitä käyttövastikkeilla katettavista menoista ja niistä annettavista tiedoista 16 a §:ssä säädetään.
Seuraamusmaksu on yksi prosentti myönnetyn korkotukilainan alkuperäisestä määrästä rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Seuraamusmaksu peritään kultakin kalenteri-kuukaudelta, jonka aikana omistaja on toiminut 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka ei ole oikaissut 1 momentin 1 kohdan mukaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi alentaa seuraamusmaksua, jos se muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen on määrättävä seuraamusmaksu kahden vuoden kuluessa siitä, kun 1 momentin mukainen toiminta on tullut sen tietoon, kuitenkin viimeistään 10 vuoden kuluessa virheellisen toiminnan päättymisen jälkeen. Seuraamusmaksu maksetaan Valtiokonttorille, joka tulouttaa sen valtion asuntorahastoon.Lisäksi 16 §:n (Käyttövastikkeen määräytyminen) 2 ja 4 momenttiin muutoksia, joiden jälkeen ko. momentit kuuluisivat seuraavasti (muutosehdotukset kursiivilla):
Käyttövastikkeiden suuruuden tulee määräytyä niin, että vastiketuloilla voidaan kattaa asumisoikeustalon omistajalle kuuluvien asumisoikeusasuntojen ja niihin liittyvien tilojen rahoituksen ja ylläpidon edellyttämät, kohtuullisen taloudenhoidon mukaiset menot. Käyttövastikkeilla kerättyjä varoja ei saa käyttää muuhun kuin 16 a §:n 1 momentissa määriteltyyn tarkoitukseen.
Käyttövastike ei saa olla paikkakunnalla käyttöarvoltaan samanveroisista huoneistoista yleensä perittäviä vuokria korkeampi. Vertailuvuokrataso määräytyy arava- tai korkotukilainalla rahoitetuissa asumisoikeusasunnoissa arava- ja korkotukilainoitettujen vuokra-asuntojen vuokrien mukaan ja tämän lain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa vapaarahoitteisissa asumisoikeusasunnoissa vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrien mukaan.Ks. tarkemmin luonnos 24.3.2010 hallituksen esitykseksi laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta. (Pyydettävä ympäristöministeriöstä, koska toistaiseksi ko. luonnosta tai linkkiä siihen ei ole löytynyt Internetistä.)
3.2 SAY:n lausunto lakiluonnoksesta ympäristöministeriölle 14.4.2010
Asumisoikeusyhtiöiden etu- ja painostusjärjestön Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) 14.4.2010 päivätyssä ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan, Asokotien toimitusjohtajan Marko Pyykkösen, allekirjoittamassa lausunnossa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta toistetaan SAYn lakiehotusta vastaan keväällä 2010 suunatun propagandakampanjan uhkakuvat (ks. kohta 3.4) - tosin hieman lievemmässä ja asiallisemmassa muodossa. Kun propagandakampanjan aikana väitettiin, että ”lakiehdotuksessa on kohtia, jotka kaataisivat koko asumisoikeusjärjestelmän” ja ”uusi asumisoikeuslaki lopettaisi koko asumisoikeusjärjestelmän Suomessa”, niin lausunnossa ympäristöministeriölle kirjoitettiin kohdassa "Yleistä lakiesityksestä" seuraavaa (lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):
Hallituksen esitysluonnos sisältää useita ehdotuksia, joilla pyritään turvaamaan asumiskustannusten kohtuullisuus. Lakiesityksessä esitetään lisättäväksi omistajan tiedonantovelvollisuutta ja täsmennettäväksi käyttövastikkeiden määräytymistä ja tasaamista koskevia säännöksiä sekä omakustannusperiaatetta. Lisäksi ehdotetaan viranomaisvalvonnan lisäämistä myöntämällä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle valtuudet valvoa käyttövastikkeiden määräytymistä ja määrätä seuraamusmaksusta.
Lausunnossaan SAY:llä on huomautettavaa lähes jokaiseen lakiehdotuksen kohtaan. Esimerkiksi käyttövastikkeiden määräytymistä koskevassa 16 §:ssä esitettyä vertailuvuokratasoa kritisoidaan mm. seuraavasti (lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):Tavoite on kannatettava, mutta nyt esitetyt säädösmuutokset vaikeuttaisivat merkittävästi asumisoikeusyhteisöjen toimintaa. SAY esittääkin huolensa siitä, että lakiesityksen seurauksena yhteisöjen toimintaedellytykset lakkaisivat ja asumisoikeusasuntojen uustuotanto päättyisi. Myös olemassa olevien asumisoikeustalojen hyvän kiinteistönpidon ja elinkaariajattelun mukainen kunnossapito vaarantuisi esitettyjen muutoksien johdosta, kun korjauskuluja ei enää voitaisi tasata asumisoikeustalojen kesken.
Pykalän 2 momentin vertailuvuokrasäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että arava- ja korkotukilainoitettujen asumisoikeusasuntojen käyttövastiketta on verrattava aravavuokratasoon yleisen vuokratason sijaan.
Käyttövastikkeiden tasausta koskevaa 16 c §:ää kritisoidaan voimakkaasti (lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):Valtion tukemien vuokra-asuntojen ja asumisoikeusasuntojen lainaehdot ja käyttöarvot eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Vuokra-asunnoissa valtion tuki pääomamenoille on asumisoikeusasuntoja suurempaa, minkä johdosta asukasvalintakin on vuokra-asunnoissa sosiaalisemmin painottunut. Lisäksi laatuvaatimukset ovat asumisoikeusasunnoissa luonnollisesti korkeammat asukkaan sijoittaessa asuntoonsa rahaa. Asumisoikeusasuntojen laatutasoa saattaa parantaa huomattavasti myös asukkaan asuntoonsa teettämät muutostyöt, jotka hänelle hyvitetään asumisoikeutta lunastettaessa.
Ehdotetun 16 c pykälän mukaan nykyisestä poiketen vain pykälässä mainitut yhteisön menot ja tulot, joita olisivat lainanhoitokulut, tontinvuokra, korjausvaraus, asuntojen tyhjäkäyttö sekä vuokratulot, voitaisiin tasata asumisoikeustalojen kesken. Muut menot olisi katettava talokohtaisella hoitovastikkeella.
SAY:n käsityksen mukaan kiinteistöjen, rakennusten ja asuntojen hyvän kiinteistönpidon ja elinkaariajattelun mukaisen kunnossapidon kannalta korjauskustannuksien tasaaminen asumisoikeustalojen kesken on välttämätöntä. Tämän kunnossapitovelvoitteen täyttäminen ei voi riippua yksittäisen talon asunnoista kerättävistä hoitovastikkeista ja muista tuloista. Nyt esitetyssä mallissa, jossa jokainen asumisoikeustalo vastaisi (korjausvarausta lukuun ottamatta) vain omista korjauskustannuksistaan, kaikkia tarpeellisia korjauksia ei välttämättä voitaisi tehdä oikea-aikaisina tai ollenkaan, jos esimerkiksi korjauksien seurauksena asuntojen käyttövastike nousisi yli alueen aravavuokratason. Tällöin huonokuntoisimpien talojen asuntoja jäisi tyhjilleen, jolloin niiden korjaamista varten kerättävän hoitovastikkeen määrä vähenisi entisestään. Tämä johtaisi jatkuvasti heikkenevään talouteen.
Talon omistajan vastuu tarjoamiensa ja ylläpitämiensä asumispalveluiden laadusta on jatkuvaa ja todellista, koska se on velvollinen lunastamaan asumisoikeuden, jollei sillä ole osoittaa tulijoita asuntoon kolmen kuukauden kuluessa lunastusvaatimuksen esittämisestä. Asukkaan vastuu ja myös kiinnostus talon kunnossapidosta voi aina päättyä mainitun kolmen kuukauden varoitusajalla. Näin ollen vastuu asumisoikeustalon ammattimaisesta ja suunnitelmallisesta kunnossapidosta tulee viimekädessä olla talon omistajalla, eikä tämän kunnossapitovelvoitteen täyttäminen voi olla yksistään talon asukkailta kerättävien vastikkeiden varassa.
Nykyisellään isotkaan tai yllättävät korjaustoimet eivät merkittävästi vaikuta asumisoikeustalon käyttövastikkeeseen, koska kiinteistökohtaisesti syntyneitä korjauskustannuksia voidaan kattaa myös muiden asumisoikeustalojen käyttövastikkeista. Järjestelmä toimii siis vakuutuksen kaltaisena turvana yksittäisen talon asukkaille. Lakimuutoksen jälkeen asumisoikeusasunnon vastikekehitys olisikin nykyistä vaikeammin ennustettavissa, kun korjaustoimet ja yllättävät hoitomenoerät saattaisivat tuntuvasti nostaa yksittäisen talon asuntojen hoitovastiketta. Tämä olisi asukkaan edun vastaista.Lakiehdotuksen kohtaa 16 d § (Omistajan tiedonantovelvollisuus käyttövastikkeiden perusteista) kommentoidaan seuraavasti:
Uudessa 16 d §:ssä ehdotetaan talon omistajan tiedonantovelvollisuuden laajentamista sillä perusteella, että asukkaat eivät koe tiedonsaantioikeutensa toteutuvan riittävästi. Käsityksemme mukaan tiedonsaantioikeus kuitenkin toteutuu voimassa olevan sääntelyn turvin pääasiassa hyvin ja selvä enemmistö asukkaista myös kokee saavansa riittävästi tietoa vastikkeensa määräytymisen perusteista. Näin ollen emme pidä ehdotettua muutosta esitetyssä muodossaan tarpeellisena [lihavointi tämän kirjoittajan].Lausunnossaan SAY siis vastusti lakiehdotuksessa esittettyä asukkaiden tiedonsaantioikeuden parantamista. Lakiehdotuksessahan esitettiin, että "Asumisoikeustalon omistajan on annettava asumisoikeustalon asukkaille tiedot käyttövastikkeen määräytymisen ja sen tasaamisen perusteista, tasauksen vaikutuksesta käyttövastikkeeseen sekä käyttövastikkeilla kerättyjen varojen käytöstä yhteishallinnosta vuokrataloissa annetun lain mukaisesti" ja "Asumisoikeustalon omistajan on laadittava omistajan kirjanpitoon perustuva koko yhteisöä koskeva jälkilaskelma (rahoituslaskelma)".
SAY:n lausunnossa kiinnittää huomiota myös se, että siinä kritisoitiin ehdotusta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) käyttövastikkeita koskevan yleisen ohjausoikeuden laajentamista valvonta- ja tarkastusoikeudeksi (16 e §) sekä seuraamusmaksua, jonka ARA voisi määrätä valvontatoimintaansa kuuluvassa asiassa (16 f §).
Asumisoikeusasukkaan ja veronmaksajan näkökulmasta viranomaisilla tulisi ehdottomasti olla riittävän laajat valvonta-, tarkastus- ja sanktiointioikeudet asumisoikeusyhtiöiden kaikkeen toimintaan. Ne ovat välttämättömiä, koska yhtiöiden toiminta ei ole asukkaille avointa ja läpinäkyvää. Ne ovat välttämättömiä siksikin, että asukkaiden tiedonsaantioikeus ja asukasdemokratia eivät tuolloin eivätkä vieläkään toteudu esimerkiksi AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä edes yhteishallintolain edellyttämällä tavalla. Sanktiot ovat aivan välttämättömät, jotta esimerkiksi AVAIN Asumisoikeus Oy:n kaltainen yhtiö kunnioittaisi esimerkiksi ARAn asukkaiden kanteluihin antamia vastauksia. Asukkaiden oikeusturvaa yhtiöissään ei saa jättää pelkästään asukkaiden edustajien varaan. Riippuu aivan asukkaiden edustajista kohde- eli taloyksikkötasolla ja yhtiön hallituksessa, millä tavalla he haluavat, kykenevät ja rohkenevat puolustaa asukkaiden oikeuksia (asumisoikeus- ja yhteishallintolakien toteutumista). Asukkaiden "äänen" kuuluminen on ollut aina heikkoa AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä ja tilanne on edelleen huonontunut, kun yhtiö lakkautti asukkaiden edustajien alueelliset ja valtakunnalliset kokoukset vuoden 2014 alusta. Ko. kokoukset ottivat yli taloyksikkörajojen kantaa yhtiön toimintaan. Nykyisin kukin taloyksikkö joutuu yksin selviytymään ko. "yleishyödyllisen yhteisön" kanssa - yhteisön, jonka toiminnasta yhteisöllisyys on kaukana.
3.3 SASOn lausunto lakiluonnoksesta ympäristöministeriölle 15.4.2010
Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n (SASO) 15.4.2010 päivätyssä lausunnossa luonnoksesta hallituksen esitukseksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta kirjoitetaan mm. seuraavaa (lihavoinnit ovat tämän kirjoittajan):
Arava- tai korkotukilainalla rakennettujen talojen omistuksen eriyttäminen vapaarahoitteisten talojen omistuksesta on välttämätöntä. Se jättää kuitenkin vielä mahdollisuuden sille, että samalla omistajalla on hallussaan myös vuokrataloja ja muuta toimintaa, mikä vaikeuttaa edelleen taloudenpidon kontrollointia. On hyvä, että laissa selkeästi kielletään vastiketuottojen käyttö muuhun kuin asumisoikeustalojen todellisiin kuluihin.
Ensimmäistä kertaa lakiin tulisi määräys sanktioista. On tärkeää, että maksu ei tulisi asukkaiden maksettavaksi. Lain perusteluissa tästä mainitaan, mutta itse laissa ei tällaista määräystä ole. Se tulisi ehdottomasti saada itse lakitekstiin. Epäselväksi kuitenkin jää se, mistä sanktioitavalla on muuta kuin asumisoikeusasukkailta tullutta rahaa sanktion maksamiseen. Sanktion maksamisen pitäisi kuulua päättäjien henkilökohtaiselle vastuulle. Rajauksena tulisi tällöin olla, että seuraamusmaksusta vastaisivat vain ne hallituksen jäsenet, jotka ovat aiheuttaneet lainvastaisen menettelyn. Tällöin vastalauseen hallituksen kokouksessa esittäneet asukasjäsenet eivät olisi seurausvastuussa.
Vastike on verrattavissa tietysti vain aravavuokratasoon. Suurten yhtiöiden laajat kiinteistöomistukset antavat niille mahdollisuuden korottaa myös vertailutasoa, joten hinnoittelu tulisi säätää selvästi vain kustannuslähtöiseksi. Markkinalähtöinen hinnoittelu ei sovi omakustannusperiaatteella toimiville yleishyödyllisille yhteisöille. Lakiluonnos ei vielä estä nykyistä käytäntöä, jossa vastikkeita korotetaan alueen markkinakysynnän kohotessa.
-- Korjausvarautumisen tarkennetut periaatteet tulee määritellä laissa. -- Varauksen raja-arvojen määrittelyssä tulee käyttää samaa vertailukohtaa kuin vastikkeen määrittelyssä. -- Varausten tulee perustua huolellisesti laadittuihin korjaus- ja huoltosuunnitelmiin, joiden myös on oltava avoimesti kaikkien asukkaiden nähtävissä yhtiön verkkosivulta. (Ks. tarkemmin SASOn lausunto 15.4.2010.)
Asumisoikeusyhtiöiden tulisi olla voittoa ja osinkoja tuottamattomia yhtiöitä. Jos voittoa tavoitellaan, sen väistämättömänä lähtökohtana on voiton maksimointi ja se ei sovi asumisoikeusjärjestelmään eikä omakustannusperiaatteeseen. Vastikkeella ei siis tule kattaa voittoja eikä osinkoja.
Kilpailutus on toteutettava vähintään yhteishallintolain mukaan ja avoimesti. Tarjouspyynnöt ja tarjoukset on laitettava verkkoon vähintään kaikkien niiden kohteiden asukkaiden tai talohallitusten nähtäville, joita kilpailutettava hankinta koskee.
Liiketilojen vuokrauksen kohdalla on noudatettava yhteishallintomenettelyä talokohtaisesti niin, että talon asukkaat voivat olla mukana päättämässä vuokralaisen valinnasta, vuokrausehdoista ja vuokrasopimuksen kestosta. (Ks. tarkemmin SASOn lausunto 15.4.2010.)
Käyttövastikkeen määrityksessä käytettävistä yleisistä periaatteista, tasaamismenettelystä ja perusparannusten varausmenettelystä tulee säätää laissa tarkkuudella, joka turvaa asumisen oikeudenmukaisen hintatason. (Ks. tarkemmin SASOn lausunto 15.4.2010.)
Tasausta tarvitaan terveessä taloudenpidossa yhteisten välttämättömien menojen jyvittämisen lisäksi myös sosiaalisiin tai yllättävistä vahingoista aiheutuviin maksuihin. Nyt tasausjärjestelmää käytetään salausjärjestelmänä, jonka puitteissa jyvitetään myös sellaisia menoja, jotka eivät täytä terveen taloudenpidon periaatetta. (Ks. tarkemmin SASOn lausunto 15.4.2010.)
Tasauksen ja siihen perustuvan jyvityksen on oltava vähintään yhteishallintolain menettelyn mukaan tehtyä ja läpinäkyvää. Tasauksien ohjeistusta, mieluiten vahvempaa säätämistä, tulee kehittää niin, että se ottaa riittävässä määrin huomioon myös asukkaiden asumishistorian ja maksukyvyn muutokset vähintäänkin yleisellä tasolla. Ei ole oikein, että asumisoikeusasuntoa jo vuosikymmeniä maksaneet joutuisivat maksamaan myös uusien ja kalliimpien talojen rakentamisia pääsemättä itse missään vaiheessa, esimerkiksi eläköityessään ja tulojen puolittuessa, helpommalla. Asuntopolitiikassa on elinkaariajattelua sovellettava myös eläviin ihmisiin eikä vain ”kuolleisiin” rakennuksiin. (Ks. tarkemmin SASOn lausunto 15.4.2010.)
Ulkopuolisten yhtiöiden omimien talojen omistuksen selkiyttäminen asumisoikeusyhdistyksille poistaisi nykyisen vallan ja vastuun epäselvyyden, josta kaikki nämä jatkuvat valitukset ja valvontaongelmat kumpuavat. Nykyinen moral hazard –tilanne tulee purkaa lailla, joka antaa päätösvallan niille, jotka kantavat myös kaiken taloudellisen vastuun päätösten seurauksista, eli asukkaille. (Ks. tarkemmin SASOn lausunto 15.4.2010.)
ARA :n valvontavaltuuksien lisääminen on oikein, mutta aivan riittämätön uudistus, voidakseen korjata alalla yli tuhannessa kohteessa vallitsevia ongelmia. Valvontaa ei riittävässä laajuudessa pysty järjestämään muuten kuin antamalla asukkaille ja talohallituksille tai asumisoikeusyhdistyksille riittävästi laillista valtaa ja valtuuksia talojensa taloudenpidon ohjaamiseen ja hoitamiseen.
Yhtiöt ovat onnistuneet kaksikymmentä vuotta estämään lainsäädännön, joka antaisi asumisoikeusasukkaille saman vallan, mikä asukkailla on muissa maissa tai harvoissa suomalaisissa yhdistysten omistamissa kohteissa. Vain Suomessa 99 % asumisoikeusasukkaista on edelleen vuokralaisen asemassa ja tähän perusongelmaan nyt esitetty lakiluonnos ei puuttuisi mitenkään.
Ministeri Vapaavuoren mielestä talojen hallinnan siirto ulkopuolisilta yhtiöiltä asukkaiden yhdistyksille ei olisi mahdollista. Hän viittaa perustuslain omaisuudensuojapykälään, mutta ei perustele, miksi talot olisi tulkittava juuri yhtiöiden omaisuudeksi. Yhtiöt omivat taloja vain sillä perusteella, että valtion myöntämissä lainapapereissa on niiden nimi. Asukkaiden voisi paljon paremmin perustein katsoa ansaitsevan omaisuuden suojaa. Myös yleisen oikeustajun mukaan omaisuus kuuluu sille, joka on sen ostanut ja maksanut. Yhtiöt eivät ole sijoittaneet taloihin senttiäkään, vaan kaikki riskillinen omapääoma on asukkaiden sijoittamaa ja kaikki kustannukset rakentamislainojen kuoletuksista korkoihin maksavat asukkaat. On kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista, jos pelkän isännöinnin hoitamisesta talot lahjoitetaan yhtiöille ja asukkaiden edellytetään maksavan asuntonsa moneen kertaan.
Yhtiöiden omistusoikeuden voisi kyseenalaistaa myös sillä perusteella, että ne ovat saaneet talot hallintaansa moraalittomin keinoin lainsäätäjää painostamalla. Moraalitonta on ollut myös harhauttaa asukkaat maksamaan taloja, joihin heille ei olekaan annettu luvattuja mahdollisuuksia jäädä pysyvästi asumaan.
Tämä lakiluonnos kuten useimmat kiinteistöjen kunnossapitoon liittyvät korjaukset on tehty asukkaiden sitkeiden vaatimusten tuloksena. Tämäkin todistaa, että kaikkein suurinta huolta asioiden hoitamisesta kunnolla ja ajallaan kantavat asukkaat.
Nyt esitetty lakiluonnos pyrkii viemään asioita oikeaan suuntaan, mutta lainsäädännön uudistamista ei saa jättää tähän. Asukkaita ei saa jättää vuokralaisen asemaan, vaan tarvitaan kiireesti säädökset siitä miten ulkopuolisten voittoa tavoittelevien yhtiöiden omimat talot voidaan siirtää eduskunnan ja asukkaiden vaatimalla tavalla asumisoikeusyhdistyksille ottaen huomioon asukkaiden taloista jo maksamat summat.SASOn lausunnossa puolustettiin mm. sanktioiden käyttöönottoa. Lausunnon mukaan seuraamusmaksusta vastaisivat vain ne hallituksen jäsenet, jotka ova aiheuttaneet yhtiön lainvastaisen menettelyn. SASOn mukaan vastikkeiden markkinalähtöinen hinnoittelu ei sovi omakustannusperiaatteella toimiville yleishyödyllisille yhteisöille. Asumisoikeusyhtiöiden tulisi olla voittoa ja osinkoja tuottamattomia yhtiöitä. Vastikkeella ei tulisi kattaa voittoja ja osinkoja. SASOn lausunnon mukaan kilpailutus on toteutettava vähintään yhteishallintolain mukaan ja avoimesti. Käyttövastikkeiden tasauksen ja siihen perustuvan jyvityksen on oltava vähintään yhteishallintolain menettelyn mukaan tehtyjä ja läpinäkyviä. Lausunnon mukaan ARA:n valvontavaltuuksien lisääminen on oikein, mutta riittämätön uudistus. SASOn mukaan valvontaa ei riittävässä laajuudessa pysty järjestämään muuten kuin antamalla asukkaille ja talohallituksille tai asumisoikeusyhdistyksille riittävästi laillista valtaa ja valtuuksia talojensa taloudenpidon ohjaamiseen ja hoitamiseen. Lausunnossa esitetään myös, että tarvitaan säädöksiä siitä, miten voittoa tavoittelevien yhtiöiden omimat talot voidaan siirtää asumisoikeusyhdistyksille.
3.4 SAY:n propagandakampanja lakiluonnosta vastaan
3.4.1 Pelottelukampanja lehdistössä keväällä 2010
Kun luonnos hallituksen esitykseksi laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta tuli julkisuuteen maaliskussa 2010, Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry (SAY), johon esimerkiksi Asokodit ja AVAIN Asumisoikeus Oy kuuluvat, aloitti massiivisen propagandakampanjan lakiehdotusta vastaan. Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisessa 8.4.2010 julkaistussa uutisessa väitettiin, että ”lakiehdotuksessa on kohtia, jotka kaataisivat koko asumisoikeusjärjestelmän”. Sisäsivulla olevassa Marika Lehdon artikkelissa väitettiin, että ”uusi asumisoikeuslaki lopettaisi koko asumisoikeusjärjestelmän Suomessa”. Todennäköinen "tietolähde" molemmissa tapauksissa oli Suomen asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) hallituksen puheenjohtaja, Asokotien toimitusjohtaja Marko Pyykkönen, jota toimittaja oli haastatellut.
Pyykkösen mukaan nykyistä asumisoikeusjärjestelmää kritisoi hyvin pieni vähemmistö. ”Soraääniä kuuluu muutamalta ihmiseltä. Suurin osa asukkaista on tyytyväisiä,” Pyykkönen vakuutti Keskisuomalaisen mukaan. Pyykkösen sanojen vakuudeksi oli haastateltu tyytyväistä asumisoikeusasukasta. Antti Karpakkalan kirjoituksessa ko. asukas muutti ensimmäiseen asumisoikeusoikeusasuntoonsa vuonna 2007 ja nyt [8.4.2010] hänellä oli jo kolmas [!] asumisoikeusasunto ja jos hän ”päättäisi luopua nykyisestä kodistaan, etsisi hän uuden asumisoikeusasunnon”. Yhtään ”soraääntä” ei oltu vaivauduttu haastattelemaan Keskisuomalaisen juttua varten.
Toisin kuin muutamalla ”soraäänellä” SAY:llä ja sen jäsenyhteisöillä on suorat yhteydet ympäristöministeriön ja ARAn virkamiehiin sekä poliitikkoihin (ministereihin ja kansanedustajiin). Niillä on myös vaikutusvaltaa ja varaa järjestää tiedottamiskampanjoita (kuten esimerkiksi Keskisuomalaisessa 8.4.2010) ja seminaareja sekä teettää kartoitus- ja tyytyväisyystutkimuksia. Niihin ne voivat käyttää asukkailta kerättyjä varoja toisin kuin ”soraäänet”, jotka joutuvat itse tekemään ja rahoittamaan ”kampanjansa” (esim. kantelut ja valitukset sekä niistä aiheutuvat kustannukset). Vaikka ”soraäänet” eivät voi käyttää asiantuntijoita (lakimiehiä ja tutkimuslaitoksia) sanomansa uskottavaksi tekemiseen, niin se ei tarkoita, että he välttämättä ovat väärässä kaikissa esille ottamissaan asumisoikeusasumisen epäkohdissa ja ongelmissa.
3.4.2 Asukkaiden tyytyväisyyden todistelu "tutkimuksen" avulla keväällä 2010
3.4.2.1 Tutkimuksen tulokset ja niiden arviointia
Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) kampanja alkuperäistä vuoden 2010 lakimuutoksen lakiehdotusta vastaan jatkui mm. Keskisuomalaisessa 4.6.2010 otsikolla ”Asumisoikeusasunnossa asuvat tyytyväisiä - Uuteen lakiesitykseen ollaan tyytyväisiä, mutta järjestysnumerot aiheuttavat päänvaivaa”. Leena Saarisen kirjoituksessa esiteltiin aluksi SAY:n jäsenyhteisöjensä asukkaille Innolink Research Oy:llä teettämää kartoitus- ja tyytyväisyystutkimusta. Ainoana ongelmana tuotiin esille nykyinen järjestysnumerokäytäntö, jonka epäkohtia Suomen asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) hallituksen puheenjohtaja, Asokotien toimitusjohtaja Marko Pyykkönen selosti laveasti Keskisuomalaisessa.
Keskisuomalaisen kirjoituksessa 4.6.2010 kerrottiin alaotsikon ”Karikot poistettu” alla, että valmisteilla oleva uusi asumisoikeuslaki aiheutti kiistaa aiemmin tänä vuonna. Kirjoituksen mukaan ”lakiesityksessä oli kohtia, jotka olisivat voineet kaataa koko asumisoikeusjärjestelmän”.
Kirjoituksen mukaan eniten kiistaa aiheutti kielto tasata korjauskuluja eri kohteiden kesken. Kirjoituksen mukaan Suomen asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) hallituksen puheenjohtaja, Asokotien toimitusjohtaja Marko Pyykkönen sanoo nyt, että uudessa lakiesityksessä pahimmat kiistakohdat on poistettu. Pyykkösen mukaan uusi lakiesitys vastaa muutenkin hyvin asukkaiden toiveisiin (vrt. SASOn lausunto 15.4.2010). Hänen mukaansa uudessa lakiluonnoksessa mm. talon omistajan tiedottamisvelvoite kasvaa.
Sen sijaan Pyykkönen ei kertonut, kuinka yhteishallintolain (Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa 16.7.1990/649) toteutuminen on muilta osin turvattu uudessa asumisoikeuslaissa. Hän ei myöskään kertonut, parannetaanko Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) valvontamahdollisuuksia uudessa laissa. Keskisuomalaisen kirjoituksessa 8.4.2010 ympäristöministeriön hallitussihteeri Anu Gentz oli todennut, että ”Kun järjestelmä saa valtion tukea, sitä täytyy myös valvoa”. Asumisoikeusasukkaana ja veronmaksajana tähän toteamukseen oli helppo yhtyä.
Pyykkösen mielipiteistä Keskisuomalaisen kirjoituksessa 4.6.2010 ”Karikot poistettu” -otsikon alla saattoi kuitenkin päätellä, että hän jo tiesi, missä muodossa lakimuutos tulee aikanaan voimaan. Kahdessa kuukaudessa pahimmat "karikot" oli poistettu ja lakiehdotus alkoi saada SAYn hyväksymän sisällön. Lain valmistelusta ympäristöministeriössä vastannut hallitusishteeri Gentz teki kesän 2010 aikana vielä lisää myönnytyksiä SAYlle. Näin "nollasummapeli" kääntyi vääjäämättömästi asumisoikeusyhtiöiden voitoksi.
SAY:n kartoitus- ja tyytyväisyystutkimuksen tulokset saivat mm. tämän kirjoittajan kysymään, millä tavalla tutkimus suoritettiin: miten tutkimuksen otanta suoritettiin, mitä tutkimukseen valituilta asukkailta kysyttiin ja mitä jätettiin kysymättä. Kysyttiinkö heiltä esimerkiksi:
- Kuinka kauan he ovat asuneet asumisoikeusasunnossa?
- Kuinka kauan he aikovat asua asumisoikeusasunnossa?
- Saavatko he asumistukea tai opiskelijan asumislisää asumiskustannuksiinsa?
- Mikä on heidän tulotasonsa?
- Tietävätkö he, että talousarvion toteuman erittely saadaan vain hoitovastikkeella kerätystä rahasta (noin 16 % käyttövastikkeella kerätystä rahasta), mutta ei pääomavastikkeella kerätystä rahasta (noin 84 % käyttövastikkeella kerätystä rahasta)? Näin tuohon aikaan eräässä AVAIN Asumisoikeus Oy:n kohteessa kuten ilmeisesti myös muissa yhtiön kohteissa.
- Tietävätkö he, että maksavatko asukkaat heidän taloyksikössään keskimääräistä alhaisempaa vai keskimääräistä korkeampaa käyttövastiketta neliömetriltä kuukaudessa ja millä perusteilla tämä ns. ”tasaus” eri taloyksiköiden välillä tehdään?
- Tietävätkö he, että mahdollinen hoitoylijäämä siirretään pääomapuolelle valtakunnalliseen yhteiskäyttöön, jonka periaatteista ei saada selvitystä saatikka sitä, miten ja mihin raha on käytetty?
- Tietävätkö he, kuinka oman taloyksikön rakentamiseen otettujen lainojen hoito on järjestetty ja tehty tähän mennessä ja kuinka kauan lainojen takaisinmaksu kestää vielä senkin jälkeen, kun niiden takaisinmaksupäivä on ohitettu, ja tietävätkö he osallistuvansa myös muiden taloyksiköiden lainojen maksamiseen?
- Tietävätkö he, kuinka paljon käyttövastikkeessa on kerätty rahaa korjauksiin ja kuinka paljon siitä on käytetty oman taloyksikön korjauksiin ja kuinka paljon muiden taloyksiköiden korjauksiin ja miten on varauduttu oman taloyksikön tuleviin peruskorjauksiin?
- Tietävätkö he, että heidän edustajansa (talohallitus) eivät enää nykyisin saa tutustua kulutositteisiin (näin ainakin AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä)?
- Tietävätkö he, mikä on yhteishallintolaki ja kuinka hyvin tai huonosti se toteutuu asukashallinnossa heidän yhtiössään?
- Osallistuvatko he itse asukastoimintaan ja millä tavalla?
- Oovatko he kuulleet/lukeneet uudesta lakiesityksestä [vuoden 2010 lakimuutos] ja tutustuneet sitä koskevaan kirjoitteluun lehdissä ja Internetissä.
STT Info –sivulla oli tuohon aikaan linkki SAY:n kartoitus- ja tyytyväisyystutkimuksen tutkimustiedotteeseen, joka on päivätty 2.6.2010 ja jossa on kuvien kanssa hieman yli kaksi sivua. Tästäkään tiedotteesta ei käy ilmi, kysyttiinkö tutkimukseen valituilta edellä esitettyjä kysymyksiä ja vertailtiinko tuloksia taustakysymysten perusteella muodostetuissa alaryhmissä. Tiedotteessa on kuitenkin mainittu osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyviä asioita, joista monet eivät asukkaiden havaintojen ja kokemusten mukaan toteutuneet tai toteutuivat vain huonosti AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä. Tosin tuohon aikaan oli asukkaiden kantelujen ja yhtiön kielteisen esilläolon vuoksi tehty muutoksia tiedottamisessa ("Avainasukkaan tiedotteet"), järjestetty kaksi iltaseminaaria sekä palkattu asiakkuusvastaava ja oma toimitusjohtaja, joka antoi lupauksia avoimuuden lisäämisestä yhtiössä. Jotta lupaukset eivät jäisi vain lupauksiksi, AVAIN Asumisoiekus Oy:n asukkaat toivottivat tervetulleeksi lakiehdotuksen asumisoikeuslain muuttamiseksi. Asukkaar toivoivat uutta asumisoikeuslakia, jossa olisi otettu huomioon myös asukkaiden toivomuksia kuten alkuperäisessä lakiesityksessä oli tehtykin. Mutta kevään ja kesän 2010 aikana alkuperäiseen lakiehdotukseen tehtiin ympäristöministeriön säädösvalmistelussa monia muutoksia nollasummapelin vahvemman pelurin eli SAYn vaatimuksesta ja sen hyväksi.
AVAIN Asumisoikeus Oy:n Avainasukkaan tiedotteessa 4/2010 SAY:n "tutkimuksesta" tiedotettiin
otsikolla ”Asumisoikeus on mieluinen asumismuoto” seuraavaa:
Lähes neljäsosa vastaajista pitää asumisoikeusasumista kaikista mieluisimpana asumismuotona, vain omistusasuminen on suositumpaa. Tärkeimmät syyt asumisoikeusasumisen valintaan ovat sen sopivuus elämäntilanteeseen ja rahatilanteeseen. Asumisoikeusasuminen koetaan turvallisena, tarpeellisena, edullisena ja helppona asumismuotona. Erityisesti vanhemmat ikäluokat ovat erittäin sitoutuneita asumisoikeusasumiseen ja valitsisivat useimmiten asumisoikeusasunnon omistusasunnon sijaan.Asukastiedotteessa ei kerrottu kuten ei Keskisuomalaisessakaan 4.6.2010, että ko. tutkimuksen mukaan noin puolet vastaajista koki kiinteistön osalta, että vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan. Tämäkin jo todistaa, että yhteishallintolaki ei toteutunut AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä tai toteutui huonosti. Lisää tutkimuksesta ja yhdistyksestä [SAY] luvattiin kertoa seuraavassa Kotiavain-lehdessä. Toivottavasti silloin olisi kerrottu tarkemmin, miten tutkimus suoritettiin, mutta näin ei tapahtunut. Tähän mennessä SAY:n "tutkimuksesta" saatujen tietojen mukaan ei voi päätyä muuhun arvioon kuin että ko. tutkimus tehtiin ensisijaisesti propagandatarkoituksessa. Tavoitteena oli kääntää huomio pois ”soraäänien” osoittamista asumisoikeusasumisen epäkohdista ja ongelmista ja vaikuttaa uuden asumisoikeuslain valmistelijoihin ja siitä päättäviin.
3.4.2.2 Tutkimuksen etiikka
SAY:n kartoitus- ja tyytyväisyystutkimukseen liittyviä tutkimuseettisiä ongelmia on vaikea arvioida lyhyen lehtikirjoituksen ja suppean tutkimustiedotteen perusteella. Eettisesti kyseenalaista on ainakin tutkimushaastattelujen suorittaminen pelottelukampanjan aikana. Puhelinhaastattelut tehtiin maalis-huhtikuussa 2010. Miten vastaajiin on mahtanut vaikuttanut se, että tiedotusvälineissä kerrotaan, että ”uusi asumisoikeuslaki lopettaisi koko asumisoikeusjärjestelmän Suomessa”. Ja entä se, että tiedotusvälineissä kerrotaan, että ”Soraääniä kuuluu muutamalta ihmiseltä. Suurin osa asukkaista on tyytyväisiä”?
Eettisesti arvokasta olisi ollut ottaa asukkaiden edustajat mukaan tutkimuksen (esimerkiksi haastatteluteemojen ja -kysymysten) suunnitteluun. Haastateltavien valintaa eettisenä ongelmana oli tuohon aikaan vaikea arvioida, koska käytettävissä olleissa lähteissä (lyhyt lehtikirjoitus, suppea tutkimustiedote) ei oltu kuvattu otantamenetelmää. Haastateltavien valinta olisi vakava eettinen ongelma, jos heidät valittiin tarkoitushakuisesti toivottujen tulosten saamiseksi. Tämän kirjoittajan "kohteen" talohallituksesta tutkimuksen otokseen tulivat vasta vähän aikaa asuneet jäsenet (toinen noin 2 vuotta ja toinen noin 6 kk). Sen sijaan yhtään alkuperäistä (13 vuotta) tai kauan asunutta talohallituksen jäsentä (noin 10 vuotta ja noin 8 vuotta) ei haastateltu.
Myöhemmin saatujen tietojen mukaan SAYn tutkimuksen "Vastaajat poimittiin Suomen Asumisoikeusyhteisöt -yhdistyksen rekisteristä". Tämän blogin aikaisemmassa kirjoituksessa 18.4.2015 on kysytty: Onko asumisoikeusyhtiöiden etu- ja painostusjärjestöllä Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:llä (SAY) oikeus pitää rekisteriä asumisoikeusasukkaista? Kuka on antanut asukkaiden tiedot SAY:n rekisteriin? Voiko asukas tarkistaa, mitä tietoja hänestä on rekisteriin talletettu? Mitä laki sanoo edellä mainituista asioista?
Eettisesti erittäin kyseenalaista olisi se, jos tutkimusta ja sen tuloskia käytettiin myös ”soraäänien” leimaamiseen ja vaientamiseen, varsinkin kun "soraäänet" eivät saaneet osallistua tutkimuksen suunnitteluun. Tavallisena asukkaana ja asukkaiden kokouksen valitsemana asukkaiden edustajana oli erittäin ahdistavaa lukea olevansa vain "soraääni" ja kuuluvansa vain pieneen vähemmistöön suurimman osan asukkaista ollessa tyytyväisiä. Silloin toivoi, että viranomaisilla (ARA) sekä lakiesityksen valmistelijoilla ja siitä päättävillä olisi aikaa ja halua kuunnella myös ”soraääniä” ja paneutua heidän esille ottamiinsa asumisoikeusasumisen epäkohtiin ja ongelmiin. Ei kukaan käytä ihan huvikseen satoja tunteja asioiden selvittämiseen ja kantelujen kirjoittamiseen, jos siihen ei olisi aihetta – eivät edes ”soraäänet”.
3.5 Kirjoittajan osallistuminen nollasummapeliin kesällä 2010
Tämän kirjoittaja osallistui vaatimattomalla tavalla vuoden 2010 lakimuutoksen säädösvalmistelun "nollasummapeliin" lähettämällä ympäristöministeriöön tiedoksi taloyksikkömme kantelun ARAlle yhteishallintolain rikkomisesta AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä sekä soittamalla kesäkuussa ja elokuussa 2010 säädösvalmistelusta vastanneelle hallitussihteeri Anu Gentzille kertoen hänelle taloyksikkömme asukkaiden näkemyksistä asumisoikeusasumisen epäkohdista ja kehittämistarpeista. Elokuun 2010 keskustelun aikana kävi ilmi, että alkuperäiseen 24.3.2010 päivättyyn luonnokseen hallituksen esitykseksi laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta oli tullut matkan varrella muutoksia.
Mielenkiintoisen muutoksen oli kokenut alkuperäisen 24.3.210 päivätyn luonnoksen 16 f § (Seuraamusmaksu), joka oli korvattu 1.7.2010 päivätyssä luonnoksessa 16 e §:llä (Rikemaksu), ja joka "pykälä" katosi myöhemmin lopullisesta lakiesityksestä. Alkuperäisen luonnoksen 16 f § kuului seuraavasti:
16 f § Seuraamusmaksu
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi 16 c:ssä säädetyn toimivaltansa nojalla määrätä asumisoikeustalon omistajalle seuraamusmaksun, jos omistaja:
1) on antanut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle oleellisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka kieltäytynyt antamasta sen pyytämiä tietoja sen suorittaessa 16 c §:n mukaista valvontaa;
2) ei ole käyttövastikkeita määrittäessään noudattanut 16 §:n 2 momentissa säädettyä omakustannusperiaatetta; tai
3) on jättänyt noudattamatta mitä käyttövastikkeilla katettavista menoista ja niistä annettavista tiedoista 16 a §:ssä säädetään.
Seuraamusmaksu on yksi prosentti myönnetyn korkotukilainan alkuperäisestä määrästä rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Seuraamusmaksu peritään kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana omistaja on toiminut 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka ei ole oikaissut 1 momentin 1 kohdan mukaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi alentaa seuraamusmaksua, jos se muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen on määrättävä seuraamusmaksu kahden vuoden kuluessa siitä, kun 1 momentin mukainen toiminta on tullut sen tietoon, kuitenkin viimeistään 10 vuoden kuluessa virheellisen toiminnan päättymisen jälkeen. Seuraamusmaksu maksetaan Valtiokonttorille, joka tulouttaa sen valtion asuntorahastoon.Alkuperäisen lunnoksen 16 f § seuraamusmaksusta korvattiin 1.7.2010 pävätyssä luonnoksessa 16 e §:llä rikemaksusta:
16 e § Rikemaksu
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi määrätä rikemaksun asumisoikeusyhteisön omistajalle, jos asumisoikeusyhteisö:
1)on antanut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle oleellisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka kieltäytynyt antamasta sen pyytämiä tietoja sen suorittaessa 16 d §:n mukaista valvontaa;
2) rikkoo käyttövastikkeita määrittäessään olennaisesti mitä 16 a §:ssä käyttövastikkeilla katettavista menoista säädetään; tai
3) rikkoo olennaisesti 16 c §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuutta.
Edellä kohdan 2 tai kohdan 3 perusteella rikemaksua määrittäessä ehtona on lisäksi, että asumisoikeusyhteisö ei ole korjannut menettelyään kohtuullisessa määräajassa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen huomautettua asiasta. Ennen rikemaksun määräämistä omistajalle on varattava tilaisuus antaa selityksensä kohtuullisessa ajassa. Määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10 000 euroa. Rikemaksua määrättäessä on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja suunnitelmallisuus sekä menettelyllä tavoiteltu hyöty ja sillä aiheutettu vahinko. Rikemaksu määrätään maksettavaksi valtiolle.Elokuun 2010 puhelinkeskustelun aikana tämän kirjoittaja uskalsi puolustaa sanktioita lain rikkomisesta "yhteisöjen" omistajille ja johtajille, mutta hallitussihteeri Gentzin mukaan se ei ole mahdollista. En enää muista tarkasti hänen perustelujaan, miksi sanktiot jätettiin pois. Tämän kirjoittajan ja monen muun asumisoikeusasukkaan mielestä "seuraamusmaksu" tai "rikemaksu" tai vastaava tulisi periä asumisoikeusyhtiön omistajan osingoista (yhdeltä tai useammalta vuodelta rikkomuksen tai laiminlyönnin suuruudesta riippuen), jos yhtiö on syyllistynyt asumisoikeuslain, yhteishallintolain tai muun lain rikkomiseen. Omistaja voisi harkintansa mukaan periä summan yhtiön operatiiviselta johdolta tai hallituksen jäseniltä, jos siihen on aihetta. Missään tapauksessa asukkailta käyttövastikkeissa kerättyjä varoja ei saa käyttää yhtiön johdon tai hallituksen virheiden tai laiminlyöntien maksamiseen. Jos lain rikkominen on tahallinen, niin lainrikkojalle tulisi määrätä rikosoikeudellinen seuraamus. Tosin mitään seuraamuksia tuskin koskaan tullaan saamaan asumisoikeusyhtiöitä koskevaan lainsäädäntöön. Siitä pitää huolen SAY säädösvalmistelun "nollasummapelin" voimakkaimpana pelurina. Se ei kaihda koviakaan keinoja voittaakseen pelissä asukkaat, joiden on tyytyminen aina "jäännöspisteisiin" - lakimuutoksen pykälään tai momenttiin, jotka ympäripyöreinä tai monitulkintaisina eivät käytännössä juuri paranna asukkaiden asemaa "yhteisöissään".
3.6 Hallituksen esitys laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta ja sen käsittely eduskunnassa
Lopullinen hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta (HE 120/2010) tasavallan presidentin Tarja Halosen allekirjoituksella varustettuna annettiin 3.9.2010 eduskunnalle. Esittelijänä toimi hallitussihteeri Gentz. Lakiehdotuksessa esitettiin, että...
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on laissa 22/2007,
muutetaan 16 a § ja 45 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 16 a § laissa 127/2003 ja 45 §:n 1 momentti laissa 1210/2005, sekä
lisätään lakiin uusi 16 c–16 e § seuraavasti:Eduskunnan täysistunnossa 7.9.2010 hallituksen esitys laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta lähetettiin puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti umpäristövaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi (PTK 78/2010 vp).
Ympäristövaliokunta kuuli 10.11.2010 asiantuntijoina seuraavia henkilöitä:
- hallitussihteeri Heli Huuhka, ympäristöministeriö (K)
- budjettineuvos Pekka Pelkonen, valtiovarainministeriö
- ylijohtaja Hannu Rossilahti, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus
- erityisasiantuntija Eero Hiltunen, Suomen Kuntaliitto
- asuntotoimialan päällikkö, johtaja Aija Tasa, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry
- hallituksen puheenjohtaja Eric Hällström, Suomen Asumisoikeusasukkaat ry (K)
- toimitusjohtaja Marko Pyykkönen, Suomen asumisoikeusyhteisöt ry (K)
- hallituksen jäsen Virve Kuurne, Suomen Asumisoikeus Oy (K)
Ympäristövaliokunta antoi hallituksen esityksestä mietintönsä (YmVM 10/2010 vp - HE 120/2010 vp) 19.11.2010 ehdottaen, että "lakiehdotus hyväksytään muuttumattomana".
Eduskunnan täysistunto 23.11.2010 pani ympäristövaliokunnan mietinnön pöydälle 24.11.2010 pidettävään täysistuntoon (PTK 118/2010 vp). Eduskunnan täysistunto hyväksyi 24.11.2010 lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena (PTK 119/2010 vp). Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely päättyi.
Eduskunnan täysistunnossa 30.11.2010 ensimmäinen varapuhemies keskeytti lakiehdotuksen toisen käsittelyn, jossa se olisi voitu hyväksyä tai hylätä (PTK 122/2010 vp).
Lakiehdotuksen toinen käsittely jatkui täysistunnossa 1.12.210. Täysistunnon pöytäkirjan (PTK 123/2010 vp) mukaan puhemies totesi, että keskustelu asiasta päättyi 30.11.2010 pidetyssä täysistunnossa. Pöytäkirjan mukaan keskustelussa on ed. Pentti Tiusanen ed. Erkki Virtasen kannattamana tehnyt seuraavan lausumaehdotuksen:
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi niin, että ei-yleishyödyllisten yhtiöiden voitontavoittelu asumisoikeusyhtiöillä estetään ja kehitetään lainsäädäntöä lisäämällä asumisoikeusasukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen toimivaltaa ja mahdollisuuksia valvoa asumisoikeusyhtiöiden toimintaa ja omistusjärjestelyjä. Erityisesti on turvattava se, että peruskorjausrahastoon rahastoidut asukkaiden varat tuloutetaan alentamaan asukkaiden rahoitusvastiketta.Eduskunnan täysistunto hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen (PTK 123/2010 vp) ja näin lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Lopuksi päätettiin lausumaehdotuksesta. Äänestyksessä ed. Pentti Tiusasen ehdotuksesta mietintöä vastaan eduskunta hyväksyi mietinnön äänin jaa 103, ei 65; poissa 31 (PTK 122/2010 vp).
Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta (1256/2010) vahvistettiin tasavallan presidentin allekirjoituksella 21.12.2010 ja se tuli voimaan 1.1.2011.
3.7 Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta (1256/21010)
Eduskunnan vastauksessa (EV 215/2010 vp - HE 120/2010 vp) laki asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta hyväksyttiin ilman muutoksia hallituksen (hallitussihteeri Gentzin) esitykseen. Käyttövastikkeiden tasaus otettiin ensimmäisen kerran mukaan asumisoikeuslakiin (16 a §), mikä oli selvä voitto asumisoikeusyhtiöille. Toisaalta asukkaille tehtiin se myönnytys, että hoitomenojen tasaus eri asumisoikeustalojen kesken kiellettiin. Ko. 16 a §:n mukaan "käyttövastikkeeseen sisältyviä asumisoikeustalon hoitomenoja, joihin asukas voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, ei kuitenkaan saa tasata eri asumisoikeustalojen kesken". Lisäksi kiellettiin käyttövastikkeiden tasaus vapaarahoitteisten ja arava- tai korkotukilainoitettujen asumisoikeustalojen kesken. Tarkennukseksi hoitomenojen tasaukseen mainittakoon, että AVAIN Asumisoikeus Oy edelleen tasaa suurimman osan hoitomenoista ("tasattavat hoitomenot"). Ainoastaan kohteen ns. suoria hoitomenoja ei tasata.
Omistajan tiedonantovelvollisuudesta käyttövastikkeiden perusteista säädetään 16 d §:ssä, jossa säädetään myös koko yhteisöä ja kutakin asumisoikeustaloa koskevan jälkilaskelman antamisesta. Jälkilaskelmasta tulee käydä ilmi, mitä menoeriä on tilikauden aikana katettu käyttövastikkeilla ja paljonko tilikaudelta on syntynyt rahoitusylijäämää tai -alijäämää. Lisäksi jälkilaskelmassa on selvitettävä yhteisölle kumulatiivisesti kertynyt rahoitusylijäämä tai -alijäämä sekä ilmoitettava paljonko kumulatiivisesti kertyneeseen ylijäämään sisältyy korjausvarausta. Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen -kohdassa (21.12.2010/1256) jälkilaskelmista todetaan, että...
Ensimmäinen 16 d §:n 3 momentin mukainen jälkilaskelma on laadittava vuodelta 2011. Ensimmäinen 16 d §:n 2 momentin mukainen käyttövastikkeen määräytymislaskelma on laadittava vuodelle 2012.Edellä mainittujen 16 a §:n ja 16 d §:n lisäksi laissa asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta (21.12.2010/1256) lisättiin asumisoikeuslakiin (Laki asumisoikeusasunnoista 16.7.1990/650) 16 c § (Kilpailuttaminen), 16 e § (Valvonta ja tarkastusoikeus) ja 45 § 1 mom. (Asumisoikeustalon asuinhuoneistojen käyttö).
4 VUODEN 2010 LAKIMUUTOKSEN NOLLASUMMAPELIN ARVIOINTIA
Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta siunattiin siinä muodossa, joksi hallitussihteeri Gentz oli muokannut sen asumisoikeusyhtiöiden etu- ja painostusjärjestön Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) ja Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:n lausuntojen pohjalta. RAKLIn lausunto 20.4.2010 myötäili monissa kohdissa SAYn lausuntoa. Sen sijaan Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n (SASO) lausunnossa 15.4.2010 esitettyä näkemyksiä asumisoikeusjätrjestelmän kehittämisestä hallitussihteeri Gentz ei huomioinut juuri mitenkään lakiesityksessään.
Asokotien lehdessä 1/2010 julkaistussa Päivi Karvisen artikkelissa otsikolla "Asojärjestelmä on löytänyt paikkansa" oli haastateltu myös hallitussihteeri Gentzin esimiestä, ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osaston asumisen ryhmän päällikköä hallitusneuvos Liisa Linna-Angelvuota, jonka näkemykset asumisoikeusasumisesta käyvät ilmi seuraavista em. artikkelin sitaateista, jotka ensimmäistä lukuunottamatta ovat alaotsikon "Järjestelmän kehittäminen on tasapainoilua" alta:
– Näen asumisoikeusasumisen olevan lähempänä vuokra-asumista kuin omistusasumista, koska asukkailla ei ole mahdollisuutta lunastaa asuntoja omakseen eikä kerryttää sillä tavalla varallisuuttaan, toteaa hallitusneuvos Liisa Linna-Angelvuo, joka on vastannut reilun vuoden verran Ympäristöministeriössä asumisen ryhmän päällikkönä järjestelmän lakiin ja lainoitukseen liittyvistä asioista.
Liisa Linna-Angelvuo toteaa, että lain perusperiaatteet ovat edelleen kestäviä ja säilyttämisen arvoisia, mutta järjestelmän yksityiskohtia pitää aika ajoin tarkastella, jotta se säilyy elävänä.
Järjestysnumerokäytäntö on ympäristöministeriön listalla niistä asioista, joita parhaillaan tarkastellaan. Samaisella listalla ovat myös kuntien rooli asukasvalintaprosessissa ja käyttövastikkeen määräytymisen valvonta sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn rooli valvonnassa.
- Olemassa olevan käytännön muuttaminen toiseksi on haastavampaa kuin jos aloitetaan puhtaalta pöydältä. Täytyy tarkasti miettiä, miten muutokset tehdään, kun joillekin on jo syntynyt niin sanottuja saavutettuja etuja. Eri osapuolten edut täytyy osata ottaa huomioon, että säilytetään kysynnän ja tarjonnan tasapaino.
Liisa Linna-Angelvuon mukaan lainaehtoihin ei ole tekeillä muutoksia.
- Järjestelmä on vetänyt hyvin, joten ei ole akuuttia tarvetta lisärasvaamiseen. Tässä suhdannetilanteessa olisi myös täysin epärealistista ajatella, että saataisiin läpi mitään muutoksia.Hallitusneuvos Linna-Angelvuon mukaan "järjestelmä on vetänyt hyvin, joten ei ole akuuttia tarvetta lisärasavaamiseen". Pitääkö Linna-Angelvuon lausuma ymmärtää niin, että asumisoikeusjärjestelmä oli vuonna 2010 kunnossa eikä tarvinnut kehittämistä, koska asukkaita riitti asumisoikeus"yhteisöihin"? Jos ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osaston asumisen ryhmän päällikkö ajatteli vuonna 2010 noin, niin ei ole ihme, että vuoden 2010 asumisoikeuslain muutoshanke epäonnistui ainakin osittain ja tuloksena oli torso laki ainakin asumisoikeusasukkaiden näkökulmasta. Hoitovastikkeiden (suorien hoitomenojen) tasaus kiellettiin, mutta muilta osin käyttövastikkeiden hämärä tasausjärjestelmä nostettiin lain tasolle. Laista jätettiin pois yhtiöille lain rikkomisista tai laiminlyönneistä seuraavat sanktiot, joten yhtiöillä ei ole mitään pelättävää, vaikka ne toimisivat lakien ja asumisoikeussopimusten vastaisesti. Ja vaikka asumisoikeuslaissa säädetään lakimuutoksen jälkeen, että "asumisoikeustalon omistajan on annettava asumisoikeustalon asukkaille tiedot käyttövastikkeen määräytymisen ja sen tasaamisen perusteista", niin esimerkiksi AVAIN Asumisoikeus Oy antoi vasta useiden pyyntöjen/vaatimusten jälkeen syksyllä 2012 tiedot tasauksen perusteista.
Vuoden 2010 lakimuuoksen tulkinnanvaraisuudesta on esimerkkinä jälkilaskelmien voimaantuloa koskevat erimielisyydet. AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkaiden edustajien kysellessä yhtiöltä lakimuutoksessa luvattuja jälkilaskelmia Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ylitarkastaja Mirja Suopankin mukaan "laissa on jälleen pieni virhe". Kuten jo edellä todettiin, niin vuoden 2010 lakimuutoksen mukaan...
Ensimmäinen 16 d §:n 3 momentin mukainen jälkilaskelma on laadittava vuodelta 2011. Ensimmäinen 16 d §:n 2 momentin mukainen käyttövastikkeen määräytymislaskelma on laadittava vuodelle 2012.Ylitarkastaja Suopankin mukaan ”jälkilaskelmat olisi ehdottomasti pitänyt vaatia laissa laadittavaksi vasta vuoden 2012 käyttövastikkeista”. Kun AVAIN Asumisoikeus Oy ei antanut asukkaille lakimuutoksen mukaisia jälkilaskelmia vuodelta 2011, niin asukkaiden edustajat ottivat yhteyttä ARAan. Sähköpostivastauksessaan 8.9.2012 AVAIN Asumisoikeus Oy:n Helsingissä sijaitsevan kohteen Paciuksenkaari 10-12:n asukastoimikunnan puheenjohtajalle Harri Kempille ylitarkastaja Suopanki kirjoittaa:
Nyt tuli pikkuinen mutka matkaan eli laissa on jälleen pieni virhe. Jälkilaskelmat (uuden lain mukaiset) piti tehdä vuoden 2011 käyttövastikkeista, mutta uuden lain mukaiset käyttövastikkeet piti määritellä vasta vuodelle 2012. Eli…mistä yhtiöt saavat uuden lain mukaisen yli/alijäämän, kun ei vastikkeita ole edes vuonna 2011 määritelty uuden lain mukaan, siis ei eritelty ei-tasattaviin ja tasattaviin kustannuksiin eikä korjauksiin erikseen. Jälkilaskelmat olisi ehdottomasti pitänyt vaatia laissa laadittavaksi vasta vuoden 2012 käyttövastikkeista. (Lihavointi on tämän kirjoittajan.)
Täällä ARAssa on yritetty lakia laatiessa vaikuttaa tuohon asiaan, mutta tulokset ovat jääneet olemattomiksi. Yritämme asiaa tutkia vielä lisää. Parempi tietää tarkalleen, mistä puhuu ja miten asioiden olisi pitänyt mennä.Tuolloinen asuntoministeri Kiuru ilmoitti kuitenkin Harri Kempille, että vuoden 2010 lakimuutoksessa ei ole virhettä. Kiuru kirjoitti sähköpostivastauksessaan Kempille seuraavaa:
Lainmuutos toi useita tarkennuksia käyttövastikkeiden määräytymiseen ja esimerkiksi jälki- ja käyttövastikelaskelmia koskevien tietojen antaminen oli täysin uusi vaatimus. On siten luonnollista, että prosessin muokkaamisessa käytännössä toimivaksi saattaa ilmetä sellaisiakin hankaluuksia, joita ei lain muutoksen valmistelussa ole voitu ennakoida. Voimaantulosäännösten tarkoituksena on ollut antaa asumisoikeusyhteisöille aikaa muuttaa käytäntöjään uusien säännösten mukaisiksi. Asumisoikeuslaissa ei kuitenkaan ole virhettä ja voimassa olevan lain mukaisia velvoitteita tulee noudattaa. Keskeistä käytännön toiminnassa on myös, että eri toimijoita kohdellaan tasapuolisesti. On erittäin tärkeää, että kaikki mukana olevat tahot toimivat lain edellyttämällä tavalla, jotta järjestelmä saadaan entistä avoimemmaksi kaikille osapuolille.(Lihavointi on tämän kirjoittajan.)Kiurun mukaan "Asumisoikeuslaki valmisteltiin hyvässä yhteistyössä ARAn kanssa ja siitä kuultiin useita eri tahoja, jotta mahdollisimman monen eri tahon tarpeet tulivat huomioon otetuiksi".
Ylitarkastaja Suopankin mukaan hänen kantansa on myös ARAn kanta. Kumpi - Suopanki vai Kiuru - on oikeassa lakimuutoksen ja sen voimaantulosäännösten tulkinnassa? Suopankin mukaan ARAssa yritettiin lakia laatiessa vaikuttaa "tuohon asiaan", mutta "tulokset ovat jääneet olemattomiksi". Kiurun mukaan lakimuutos valmisteltiin hyvässä yhteistyössä ARAn kanssa. Lausuntojen ristiriitaisuus oikeuttaa kysymään, minkä kuvan Suopankin ja Kiurun kannanotot antavat ARAn ja ympäristöministeriön yhteistyöstä asumisoikeusasukkaille tärkeän lakimuutoksen valmistelussa? Aloite lakimuutokseen lähti tuolloin todennäköisesti ARAsta asukkaiden AVAIN Asumisoikeus Oy:tä koskevien kantelujen johdosta. AVAIN Asumisoikeus Oy -blogissa on kerrottu 12.4.2015 hoitoylijäämien siirtämisestä pääomapuolelle ja tasaukseen ja helsinkiläisen Sireenikatu 5-7:n (nyk. Paciuksenkaari 10-12) talohallituksen kantelusta 27.11.2008 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA) yhteishallintolain mukaisen tiedonsaantioikeuden rikkomisesta, isännöintipalvelujen kilpailuttamisesta ja liikaa perityistä käyttövastikkeista. Myöhemmin ARA on ollut huomattavasti nihkeämpi asukkaiden "yhteisöjensä" toimintaa koskevia kanteluja ja kyselyjä kohtaan.
Ainakaan AVAIN Asumisoikeus Oy ei ole toimittanut asukkaille jälkilaskelmaa vuodelta 2011, vaikka valtakunnallisessa asukastoimikuntien puheenjohtajien kokouksessa 6.11.2012 Helsingissä toimitusjohtaja Toveri lupasi, että vuoden 2011 jälkilaskelma tullaan esittämään viimeistään maaliskuussa 2013. Asukkaat eivät ole saaneet Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA) mitään apua jälkilaskelman saamisessa yhtiöltä. ARAn toiminta jälkilaskelma-asiassa on ollut kaiken kaikkiaan hyvin ristiriitaista. ARA ja asumisoikeusyhtiöiden etu- ja painostusjärjestö Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry ja sen jäsen"yhteisöt" Suomen Asumisoikeus Oy (Asokodit) ja AVAIN Asumisoikeus Oy kävivät keväällä 2013 kipakkaa kirjeenvaihtoa jälkilaskelmia koskevasta lain kohdasta ja sen tulkinnasta. ARA kehotti "yhteisöjä" tekemään joitakin muutoksia jälkilaskelmiinsa ja "yhteisöt" SAYn johdolla arvostelivat ARAn ohjeita. "Nollasummapeli" taisi päättyä tasapeliin valtion (ARA) ja asumisoikeusasuntojen omistajien (asumisoikeusyhtiöiden) välillä. ARA tiettävästi antoi joissakin asioissa periksi ja ko. "yhteisöt" tiettävästi lupasivat tehdä joitakin muutoksia jälkilaskelmiinsa. Jälkilaskelmafarssiin palataan tarkemmin myöhemmin ARA-kirjoituksia -blogissa.
"Laissa jälleen olevan pienen virheen" perusteella ylitarkastaja Suopanki antoi mm. AVAIN Asumisoikeus Oy:lle vapauden olla noudattamatta vuoden 2010 lakimuutosta vuoden 2011 jälkilaskelmien osalta sekä vuosien 2012 ja 2013 talousarvioiden ja käyttövastikkeiden määräytymislaskelmien osalta. Tämä käy ilmi ARAn 23.8.2012 julkaistusta oppaasta asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeiden määritykseen. Ko. oppaan lopussa oppaan elimellisenä osana on AVAIN Asumisoikeus Oy:n toimitusjohtajan Maarit Toverin ja ylitarkastaja Mirja Suopankin sähköpostikirjeenvaihto. Viestissään toimitusjohtaja Toverille 24.8.2012 ylitarkastaja Suopanki ilmoittaa, että ”vuoden 2013 määräytymislaskelmia ei tarvitse muokata uudestaan” ja ”Hyvä, että saatte vuoden 2014 talousarviot uuden ohjeistuksen mukaan” ja ”Jälkilaskelmat myös meneillään olevasta vuodesta [2012] toivottavasti onnistuvat uuden ohjeen mukaan”.
Toimitusjohtaja Toverin ja ylitarkastaja Suopankin sähköpostikeskustelun liittäminen ARAn käyttövastikeoppaaseen herätti ihmettelyä AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkaiden ja asukkaiden edustajien keskuudessa. Tämän kirjoittajajan tiedustellessa ARAlle lähetetyissä kysymyksissä 3.10.2012, että "Onko vastaava keskustelu käyty myös muiden asumisoikeusyhtiöiden toimitusjohtajien kanssa ja onko se liitetty oppaan loppuun ko. yhtiöiden asukkaiden ihmeteltäväksi?, niin ARAn vastauksessa 20.11.2012 (Dnro 18562/635/12) ilmoitettiin, että ARA ei ota kantaa tähän asiaan.
Tiedusteltaessa ympäristöministeriöltä 22.12.2014, että...
Onko ylitarkastaja Suopankilla ollut lakiin perustuva oikeus niihin myönnytyksiin asumisoikeuslain noudattamisessa, joita hän on tehnyt ARAn käyttövastikeoppaan loppuun liitetyssä sähköpostiviestissään AVAIN Asumisoikeus Oy:n toimitusjohtajalle?... niin kansliapäällikkö Hannele Pokka ja hallitussihteeri Juha Post vastasivat 7.1.2015 seuraavaa:
Laillisuusvalvonta hallinnossa tarkoitaa voimassa olevan oikeusjärjestyksen ja hyvän hallintotavan noudattamisen varmistamista viranomaisten toiminnassa ja päätöksenteossa. Laillisuusvalvonnan piiriin ei kuitenkaan kuulu virkatoiminnan tarkoituksenmukaisuuden valvonta eikä siinä puututa hallinnollisen päätösvallan käyttöön yksittäisissä tapauksissa.Pokan ja Postin vastauksen perusteella voidaan sanoa, että vanha sanonta "Ei koira koiran hännälle astu" pitää paikkansa. Ja olihan tulkinnanvarainen laki valmisteltu ympäristöministeriössä ministeriön asumisoikeuslainsäädännön säädösvalmistelun periaatteiden - tasapainottamimen ja nollasummapeli - mukaisesti.
Vuoden 2010 lakimuutoksen jälkilaskelmia koskevat kohdat olivat vaikeita myös AVAIN Asumisoikeus Oy asiakkuuspäällikkö Kirsi Härmälle. Esimerkiksi syksyllä 2013 asiakkuuspäällikkö Kirsi Härmä ilmoitti 19.8.2013 ja 27.9.2013, että ”jälkilaskelma tehdään käyttövastike I:n osalta”. Kun tämän kirjoittaja tarkisti asian ARAsta, niin ylitarkastaja Mirja Suopanki ilmoitti 23.8.2013, että jälkilaskelman tulee sisältää myös käyttövastike II:n tiedot. Härmän toisen virheellisen ilmoituksen jälkeen ylitarkastaja Suopanki ilmoitti, että...
Avain Asumisoikeus Oy:n tulee esittää jälkilaskelmissa sekä käyttövastike I:n (kohteen suorat menot) että käyttövastike II:n (tasattavat menot) tuotot ja niihin kohdistuneet kulut sekä edellisiltä tilikausilta siirtyvät vastikeyli- tai alijäämät. Lisäksi ARA suosittelee, että yhtiö esittää erikseen kohdekohtaisesti varautumisiin kerättävät vastiketuotot ja niihin kohdistuneet kulut sekä siirtyvät yli- tai alijäämät.Asiakkuuspäällikkö Härmän antamat virheelliset tiedot syksyllä 2013 herättivät ihmetystä, sillä kevään 2013 asumisoikeuspäivän ohjelmaan kuului mm. ylitarkastaja Mirja Suopankin luento otsikolla ”Käyttövastike- ja jälkilaskelmat uuden lain mukaan”. Muun muassa edellä kerrotusta johtuen monet asukkaat ovat kysyneet, että riittääkö suuren asumisoikeusyhtiön asiakkuuspäällikön ja toimitusjohtajan tehtäviin 1970-luvulla tai edes 1980-luvun alussa suoritetut merkonomikoulutukset ja onko koulutuksiin sisältynyt etiikan opintoja, koska kysymyksessä on työ yleishyödyllisessä yhteisössä.
Hallitussihteri Postin ympäristömist2riön säädosvalmistelun "nollasummapelissä" on kolme peluria: asukas, omistaja ja valtio. Ilman tarkempaa sisällöanalyysia vuoden 2010 lakimuutokseen säädösvalmistelun asiakirjoista (lakiehdotuksen eri versiot, eri tahojen antamat lausunnot) ja ko. lain kohdista on vaikea sanoa, hävisivätkö asumisoikeusasukkaat nollasummapelin talojensa omistajia eli asumisoikeusyhtiöitä vastaan 0 - 5 vai 0 - 3 vai pienemmällä erolla, mutta varmuudella he olivat taas jälleen kerran häviäjiä. Ainakin SAY ja sen jäsenyhteisöt saivat selvä torjuntavoiton (vrt. alkuperäistä lakiluonnosta ja lopullista lakimuutosta SAYn ja SASOn lausuntoihin). Säädösvalmistelun alussa asukkaat olivat vielä vahvoilla, sillä luonnos hallituksen esitykseksi laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta 24.3.2010 sisälsi monia muutosehdotuksia asumisoikeuslakiin, joita myös Suomen Asumisoikeusasukkaat ry (SASO) esitti lausunnossaan. Nollasummapelin kolmannen pelurin eli valtion (ympäristöministeriö) "tasapainottamisen" tuloksena asukkaat menettivät pelin. Hallitussihteeri Gentz muokkasi lakiehdotusta niin paljon, että SAY ja sen jäsenyhteisöt saattoivat lopulta hyväksyä sen. Nollasummapelin pelureilla on paitsi erilainen lahtöasema niin myös erilainen painoarvo asumisoikeuslainsäädännön säädösvalmistelussa. Asumisoikeusasukkailla on paitsi huonoin lähtöasema niin myös alhaisin painoarvo nollasummapelissä. Ympäristöministeriön ja asumisoikeusyhtiöiden käsitys asukkaista ihmisinä eli ihmiskäsitys voidaan tiivistää AVAIN Asumisoikeus Oy:n erään aikaisemman isännöitsijän sanoihin: "Tehän olette vain vuokralaisia."
